Kiinan hallituksen päätettyä maan valuutan juanin ja Yhdysvaltain dollarin sidoksen lakkauttamisesta optimismi valtasi markkinat - mutta vain hetkellisesti.
Kolme päivää kytkennän lakkauttamisen jälkeen kovin vähän oli muuttunut. Juan vaihteli vain puolen prosentin putkessa dollarin molemmin puolin, mikä tarkoittaa käytännössä hyvin vahvaa keskuspankkiohjausta.
Vaikka Kiina on hyvää vauhtia ottanut askelia kohti markkinataloutta, sillä on paljon opittavaa. Reaaliaikaisen tiedonvälityksen maailmassa sanojen ja tekojen täytyy olla hyvin nopeasti linjassa. Markkinoilla ilmeisesti odotettiin maan pikaista siirtymistä kohti täysin kelluvaa valuuttaa, jolloin juanin arvon pitäisi normaalissakin kaupankäynnissä vaihdella paljon enemmän.
Ja varsinkin kun sen on arvioitu olevan 25-40 prosenttia aliarvostettu suhteessa dollariin. Varaa revalvoitumiseen olisi varovaisimpienkin arvioiden mukaan ainakin 20 prosenttia.
Markkinakyynikot huokaisivat, että tämähän on nähty ennenkin. Kiina katkaisi juaninsa kytkyn viimeksi vuonna 2005. Kolme vuotta myöhemmin, kun juan oli revalvoitunut 21 prosenttia, se kytkettiin dollariin uudelleen.
Tällä kertaa kytkennän purkamisen taustalla olivat "maailmantalouden näkymien yleinen parantuminen" sekä Kiinan talouden "vakaa" elpyminen. Tärkein syy lienee kuitenkin huomenna Torontossa alkava G20- maiden kokous. Siihen kokoukseen Kiinan edustajien on huomattavasti helpompi osallistua ainakin näennäisesti kelluvan valuutan oloissa.
Kiina ei ole avoin talous eikä avoin demokratia. Se varjelee ennen muuta omaa etuaan, ja kun suurin osa läntisestä maailmasta kipristelee syvän talouslaman ja vaarallisiksi kasvaneiden julkisen talouden alijäämien keskellä, Kiinaa ja sen itsekkyyttä siedetään sen valtaisien ylijäämien vuoksi. Lainarahasta on maailmalla kova kysyntä, ja Kiinalla on mistä lainata.
Kiinan valuuttakurssipolitiikalla on vaikutusta myös pienen Suomen talouteen. Aasian jättiläiseen mahtuu paljon meikäläisiä investointihyödykkeitä. Niiden kilpailukyky paranee yhtä jalkaa juanin kurssin noustessa.
Oleellista on, että maailman mahtivaltiot saisivat Pekingin itsepäisen johdon ymmärtämään, ettei vaihtotaseen massiivinen ylijäämä voi olla talouspoliittinen itsetarkoitus, varsinkin jos se säilyy keinotekoisen alhaista valuuttakurssia soveltamalla.
Kiinakin on jo niin suuri maa, että se voisi hyvinkin antaa valuuttansa arvon määräytyä vapaasti markkinoilta, kysynnän ja tarjonnan mukaan. Täydellisesti toimivilla markkinoilla valuutta heijastelee takanaan olevan talouden vahvuutta tai heikkoutta. Nyt juan on niin vahva tai heikko kuin poliittinen johto Pekingissä tahtoo.
Tavallisen kiinalaisen ostovoimalle vahvistuva juan tekisi enemmänkin kuin hyvää. Se laskisi maahantuotujen kulutustarvikkeiden hintoja ja hillitsisi inflaatiota.