Kiina ja Venäjä lähentyvät kaikin tavoin. Niiden poliittiset edut käyvät yksiin. Taloudessa Kiina janoaa Venäjän energiavaroja.
Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet olivat aikoinaan pitkään kireät siitä huolimatta tai juuri siksi, että jättiläisvaltiot tunnustivat samaa ideologiaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suhteet alkoivat vähitellen lämmetä. Nyt voidaan puhua jopa siitä, että Kiina ja Venäjä kuhertelevat keskenään.
Suhteiden lämpöaalto näkyi viimeksi tällä viikolla, kun presidentti Vladimir Putin vieraili taas Kiinassa, jo neljännen kerran. Matkan näyttävyydestä kertoo jotakin se, että Putinin mukana oli lähes tuhatjäseninen seurue.
Venäjän ja Kiinan lähentymiseen on syynsä. Terrorismin vastaisen kamppailun aloittama lämmin vaihe Venäjän ja Yhdysvaltain suhteissa on väljähtynyt. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että Venäjä on kääntynyt ajamaan Yhdysvaltain Keski-Aasiaan perustamien sotilastukikohtien sulkemista. Alun perin Venäjä kannatti tukikohtien perustamista, koska Yhdysvallat kävi niistä terrorismitaistelua Afganistanissa. Kiinan strategiset edut käyvät tässäkin asiassa yksiin Venäjän kanssa.
Uudet tuulet kävivät hyvin ilmi Putinin Kiinan viralliselle uutistoimistolle antamasta haastattelusta. Kansainväliset konfliktit eivät johdu Putinin mukaan vain terroristeista, vaan myös yrityksistä "viedä demokratiaa" väkisin ja ideologiaan perustuvasta politiikasta. Sanojen osoite oli Yhdysvaltain presidentti George W. Bush. Tällaisen arvostelun voi allekirjoittaa myös Kiina.
Sekä demokratia että terrorismi merkitsevät Venäjälle ja Kiinalle eri asioita kuin länsimaille. "Värivallankumoukset" Venäjän lähipiirissä huolestuttavat Kremliä, ja demokratiasta voidaan puhua vielä vähemmän Kiinassa kuin Venäjällä. Maat katsovat myös terrorismia samasta näkökulmasta; Venäjälle tshetsheenikapinalliset ovat terroristeja samoin kuin uiguurikapinalliset Kiinalle.
Kiina ja Venäjä vetävät yhtä köyttä myös maailmanpolitiikan tämän hetken kuumimmaksi kysymykseksi nousseessa Iranin ydinkiistassa. Kiina tukee YK:n turvallisuusneuvostossa Venäjän esitystä, että Iranin sallittaisiin rikastaa Venäjän maaperällä uraania ydinvoimaloidensa tarpeisiin.
Jos länsimaat Yhdysvaltain johdolla yrittävät saada läpi tiukkoja Iranin vastaisia toimia, neuvoston pysyvät jäsenmaat Kiina ja Venäjä voivat käyttää veto-oikeuttaan. Kiinalla on valvottavanaan Iranissa suuret edut, sillä Iran toimittaa Kiinalle paljon öljyä.
Taloudelliset edut ovat nousseet entistä isommiksi pelimerkeiksi kansainvälisessä politiikassa. Kiinan nopeasti kasvava talous tarvitsee paljon energiaa, ja sitä on tarjolla Venäjällä, joka tuottaa eniten maakaasua ja toiseksi eniten öljyä. Venäjälle Kiina on myös elintärkeä aseviennin kohde.
Putin ja Kiinan presidentti Hu Jintao sopivat siitä, että Venäjältä rakennetaan Kiinaan viidessä vuodessa kaksi uutta maakaasuputkea. Sen sijaan Kiinan hamuama öljyputki ei toteudu ainakaan nopeasti. Kiinalla olisi haluja investoida Venäjän energiasektoriin, mutta Venäjä on keskittänyt entistä enemmän energiapolitiikan nyörejä keskusvallan käsiin.
Kiinan ja Venäjän edut käyvät tällä hetkellä yksiin niin paljon, ettei tämä voi olla huolestuttamatta Yhdysvaltoja. Kylmän sodan aikainen, sittemmin vähemmälle käytölle jäänyt Kiina-kortti ei ole poistunut vieläkään suurvaltapolitiikan korttipakasta.