Kiinalainen raha kelpaa kehitysmaiden ohella yhä laajemmin myös Euroopalle. Talouden ohella investointien taustalla on politiikkaa. Yhteistyöhön jättiläisvaltion kanssa ei pidä suhtautua vainoharhaisesti. Varovaisuus on kuitenkin tarpeen.
The Wall Street Journal julkaisi viime torstaina uutisen, jonka mukaan Yhdysvallat taivuttelee liittolaisiaan luopumaan kiinalaisen Huawein teknologiasta tietoverkoissa. Taustalla on lehden mukaan halu torjua Kiinan mahdollisia vakoilu- ja vahingoittamispyrkimyksiä.
Jo aiemmin Yhdysvallat ja Australia ovat päättäneet, että niiden viidennen sukupolven verkkoinvestointeihin ei saa käyttää Huawein tuotteita.
Olivat epäluulot turhia tai aiheellisia, ne ovat oireita taustalla koko ajan kasvavasta suuresta jännitteestä. Se syntyy, kun Kiina pyrkii määrätietoisesti ja moninaisin keinoin lisäämään taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa.
Afrikassa ja Keski-Aasiassa Kiina on pitkään rakentanut teitä tai rautateitä, joihin paikalliset voimavarat eivät olisi riittäneet. Vastalahjaksi on saatu kaivosoikeuksia tai jättimäisiä maanvuokrasopimuksia.
Erityisesti Yhdysvalloissa Kiinan operointia on pitkään seurattu huolestuneena. Euroopassa suhtautuminen idän rahaan on ollut myötämielisempää, jopa innostunutta.
Viime vuonna Kiinan suorat sijoitukset EU-maihin olivat vajaat 30 miljardia euroa. Nyt kiinalaiset muun muassa rakentavat uutta rautatietä Belgradista Budapestiin ja ovat aiemmin hankkineet omistukseensa Kreikan Pireuksen ja Belgian Zeebruggen satamat.
Erinomaisena esimerkkinä Kiinan investoinneista pidetään autonvalmistaja Volvoa, jonka kiinalainen raha nosti uuteen kukoistukseen.
Kiina on taloudellisin keinoin kuitenkin jo nyt hajottanut EU-rintamaa kysymyksissä, joissa unionin pitäisi pystyä tuomaan kantansa julki yhtenäisenä. Investoinnit ovat siis alkaneet tuottaa myös poliittisesti.
Viime vuonna Kreikka esti EU:ta saamasta yhteistä Kiinan ihmisoikeusongelmia koskevaa julkilausumaa. Vähän aiemmin Unkari torjui EU:n liittymisen kiinalaisten asianajajien kidutusta koskevaan kirjelmään.
Tshekin presidentti Milos Zeman lausui puolestaan äskettäin, että hänen maansa haluaa olla kiinalaisten investointien ”uppoamaton lentotukialus” Euroopassa.
Kiinan liehakointi ja EU-linjasta irtautumiset vaikeuttavat kuitenkin EU:n poliittisiin ja kauppapoliittisiin tavoitteisiin pääsyä. Kiinalaiset voivat hyvin vapaasti investoida Eurooppaan, mutta EU-maiden yritykset eivät voi toimia lainkaan yhtä vapaasti Kiinassa.
Parhaimmillaan kiinalaisinvestoinnit tuovat Suomeen uutta työtä. Näin kävisi esimerkiksi, jos Kiinan valtio antaa lopullisen rahoituspäätöksen Kemijärvelle suunnitellulle Boreal Bioref -jalostamolle. Rahoitusongelmat Kiinassa ovat olleet jarruna myös Kemiin suunnitellulle Kaidin biopolttoainetehtaalle.
Olennaista Suomelle on, että sijoitukset kansallisen turvallisuuden kannalta strategisille sektoreille pysyvät suomalaisten hallinnassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Japanissa on käytössä ulkomaisten suorien investointien läpivalaisumenettely.
EU:n laajuista säännöstöä asiasta ei nyt ole, mutta sitä valmistellaan. Raadollisessa maailmassa sellainen onkin tarpeen.