Kiiminkiläinen Reima Saapunki osallistui Ruotsin Särnassa järjestettävään Polardistans-vetokoirakisaan. Saapunki kilpaili ensimmäisenä suomalaisena 160 kilometrin pulkkaluokassa kolmen koiransa kanssa.
Kisa käytiin 7.-10. maaliskuuta. Saapungin osalta kisa päättyi torstai-iltapäivänä kello neljän aikaan. Nopeimmat selvittävät kisan reiluun 26 tuntiin ja hitaimmilta menee lähes kaksi vuorokautta.
Kisan tarkoituksena on selvitä luonnon armoilla eikä apua saada kisaorganisaatiolta kuin hätätilanteessa. Kilpailija joutuu kuljettamaan ahkiossa kaiken, mitä matkalla tulee tarvitsemaan: oman ja koirien ruoan, juoman, teltan, makuupussin ja niin edelleen. Matkalla saa ainoastaan vettä checkpointilla, joka tänä vuonna oli 90 kilometrin kohdalla.
Reitti kulkee tuntureita pitkin ja korkeuseroja on kilometrin verran parhaimmillaan, Saapunki sanoo.
– Ensimmäiset 45 kilometriä noustiin käytännössä koko ajan ylemmäs tunturissa. Hiihdin 15 tunnissa 90 kilometrin tarkastuspisteelle vain muutaman pienen juoma- ja syömätauon voimin, Saapunki kertaa.
Ensimmäistä kertaa kisaan osallistunut Saapunki ei ollut asettanut itselleen muita sijoittumistavoitteita kuin selvitä kisan loppuun asti. Kiiminkiläismies on koirineen tehnyt lyhyitä kisoja, sprinttimatkoja sekä keskimatkan valjakkokisoja, mutta pitkää pulkkamatkaa hän ei ole aiemmin tehnyt. Pulkkakin oli lainassa, Saapunki sanoo.
– Ahkiossa on painoa varmaan 50-70 kilon välillä. Koirista saa helpoilla osuuksilla vähän vetoapua, mutta alamäessä pitää jarruttaa ahkiota, että se ei jyrää koiria ja ylämäessä pitää sitten työntää sitä koirien kaverina ylöspäin.
"Keskeyttäminen melko lähellä"
Matka käynnistyi hyvin, mutta ensimmäisen 90 kilometrin taipaleella Saapunki sai kuitenkin jalkansa kipeäksi.
– Monojen päällä oli lämpösuojat, ja niiden väliin pääsi takertumaan lunta möykyksi. Sain sillä jalkani kipeäksi ja checkpointilla keskeyttäminen oli kyllä melko lähellä, Saapunki sanoo.
Saapunki vietti yön checkpointilla ja lepuutti jalkaansa. Kaikkiaan pysähdykseen meni 16 tuntia, mikä venytti Saapungin suoritusaikaa: kello käy kilpailijoille koko matkan ajan. Kilpailijat joutuvat lepäämään ulkona, sillä missään sisätiloissa ei saa olla kisan aikana. Saapunkikin nukkui hangella.
Tauko kannatti, sillä Saapunki pystyi sen turvin jatkamaan matkaa koiriensa kanssa. Loppumatka taittui kymmenessä tunnissa ja Saapungin kokonaisaika oli 43 tuntia ja 43 minuuttia. Maaliin saapui onnellinen mies.
– Kun laskin viimeisestä mäestä järvelle, jonka yli maaliin tullaan, oli kyllä voittajaolo. Olin todella ylpeä koirista, jotka jaksoivat tehdä uskomattoman hienosti töitä. Ja tietysti itsestänikin, kyllä siinä rupesi jo silmäkulmat kostumaan. Perhe odotti maalissa ja oli mahtavaa päästä halaamaan vaimoa ja lapsia, tuntui todella hyvältä, Saapunki sanoo.
Kahden vuorokauden matkalle mahtui myös monenlaista säätä.
– Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja avotunturissa tietysti oli tosissaan kylmä kun oli kova tuuli. Matkalla oli kaikenlaista, luntakin tuprutti melko lailla ja toisena päivänä mentiin johtajakoiran vainulla kun oli niin kova sumu, että ei nähnyt seuraavia reittimerkkejä.
Huippupaikka kisaamiseen
Kaiken kaikkiaan Saapunki pitää Polardistans-kisaa erinomaisena kokemuksena.
– Tämä on kyllä huippupaikka käydä kisaamassa. Kisaorganisaatio on aivan loistava ja koirista pidetään täällä viimeisen päälle huolta, eläinlääkäri tarkistaa koirien voinnin moneen kertaan kisaa ennen, sen aikana ja jälkeen, Saapunki sanoo.
Suoritusaikaansa Saapunki ei harmittele, mutta arvelee, että ilman jalkaongelmaa ajasta olisi saanut ehkä kymmenen tuntia nipistettyä pois. Päällimmäisenä mielessä on tyytyväisyys hienosta kisamatkasta.
– Täällä vielä hekumoidaan kisasta ja koitetaan toipua. Tosi tyytyväisiä ollaan ja koirathan on jo sen oloisia, että ne haluaisivat lähteä tänään uudestaan tunturiin, Saapunki nauraa.