Reino Huttula kauhoo Kiiminkijoen Koitelinkoskella vettä vaaleaan sankoon ja ruskea väri erottuu selvästi. Sangon sisältö näyttää enemmän oluelta kuin vedeltä. Heinäkuussa pinta on matalalla, joten vesi on kirkkaimmillaan.
"Melko paljon tummempi se on pahimmillaan", Kiimingin kalastusalueen esimies Huttula kertoo.
Jo luonnostaan tummaa
Tumma väri on peräisin humuksesta, joka ei sinänsä ole ihmiselle vaarallista, jos ei uima- ja kalavesien seassa mukavaakaan.
Joinakin vuosina tulva tuo mukanaan kiintoainetta, jopa kiinteitä paakkuja. Matalan veden aikana joesta on noussut mullan tuoksu. Tänä vuonna haju ei ole vielä Huttulan nenään sattunut.
Kiiminkijoki on väristään huolimatta kelpo kalajoki, vaikka verkot ja katiskat usein menevätkin vedessä hyhmäiseksi. Lohikaloihin saattaa ikävällä tavalla jäädä mullan maku.
"Jos taimen tässä kauan on, niin syömättä se jää", Huttula sanoo.
Verkkojen limoittuminen ja makuvirheet kaloissa ovat pääosin peräisin levistä, joita ravinteisuudeltaan rehevässä joessa kasvaa runsaasti.
"Ihmiset eivät viitsi ottaa saunaan vettä joesta", manaa jokivarressa asuva Ilmari Mäenpää, jonka urheilusukellusharrastusta veden tummuus ei ainakaan edistä.
Kiiminkijoen vesi on luonnostaan tummaa, sillä sen valuma-alueella on paljon soita. 70- ja 80-lukujen taitteessa metsätaloudessa ja turvetuotannossa ojitettiin urakalla, joten väri tummui ja ravinteet lisääntyivät entisestään.
Osansa joen kuormituksessa oli myös maataloudella, ja asumisen jätevesiä päästettiin ennen jokeen paljon huolettomammin. Vesiensuojelu ei 20 vuotta sitten ollut nykyisellä tasolla sen enempää kuin suojelutekniikkakaan.
Kirkastumaan päin
Tummimmillaan vesi oli Huttulan mukaan 80-luvun lopulla. Viime vuosina se on muuttunut kirkkaammaksi.
"Nytkin on tiedossa, että lohi porskuttaa", kertoo jokivarren asukki ja pitkän linjan kalamies Matti Huru. Myös hänen mielestään vesi on ollut hiukkasen paranemaan päin.
Kiiminkijoen veden laatua on seurattu säännöllisesti 70-luvulta lähtien. Ravinteiden ja humuksen määrässä tai veden värissä ei keskiarvojen perusteella oli tapahtunut juurikaan muutoksia. Kun sataa runsaasti, näkyy lisääntynyt huuhtouma vesistöä ympäröiviltä maa-alueilta heti mittaustuloksissa.
Veden kirkastumisesta huolimatta Kiiminkijoen varressa ollaan huolissaan, miten käy, jos turvetuotantoa lisätään tai metsissä tehdään lisää ojituksia.
"Mehän koetamme ajaa hanttiin, kun ne niitä suunnittelee", Reino Huttula sanoo. Ilmari Mäenpää puolestaan toivoo toimia, jotka tulevaisuudessa parantaisivat veden laatua.
Turvesoita tulossa
Vesistön alueelle suunnitellaan laajoja kunnostusojituksia. Turvetuotanto on pysynyt pitkään samalla tasolla, mutta myös uusien soiden avaamiseen olisi paineita.
Ympäristöluvat tulevat kuitenkin olemaan tiukassa.
"Kiiminkijoki sivujokineen kuuluu Naturaan. Luonnonarvot eivät saisi heikentyä", sanoo insinööri Kirsi Kalliokoski Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksesta.
VAPO Oy on jättänyt Pudasjärven Hetekylässä sijaitsevasta suosta ympäristölupahakemuksen.
"Uskoisin ympäristöluvan saamiseen. Ei hankkeella ole sellaisia vaikutuksia, että sillä Natura-arvoihin olisi merkitystä", sanoo insinööri Kari Väisänen VAPO Oy:stä.
Kyseessä on noin sadan hehtaarin suoalue, jolla korvataan käytöstä poistuvia turvesoita. VAPO:lla on myös hallinnassaan jo 70-luvulla ojitettuja soita, joita ei ole vielä otettu tuotantoon.
Väisäsen mukaan kiintoaineesta on mahdotonta päästä lopullisesti eroon. Sitä tulee niin ojitetuilta alueilta kuin luonnontilaisiltakin soilta väkisin.