Ainakin 90 prosenttia porojen aiheuttamista haitoista ratkaistaan sopuisasti paikan päällä. Kaikkia porollisten ja porottomien välisiä näkemyseroja ei kuitenkaan ratkaista neuvotellen. Utajärven Juorkunan porofoorumissa esitettiin maanantaina, että kärhämiä voitaisiin vähentää poronhoitoalueen rajalle rakennetulla aidalla.
Yleensä porot aiheuttavat haittaa laiduntamalla pelloilla, rikkomalla säilörehuaumoja tai kuljeskelemalla hoitoalueen rajan väärällä puolella. Valituksia tulee myös kesämökkiläisiltä ja kotipuutarhureilta.
Nelisenkymmentä Rekihoviin kokoontunutta pororajan asukasta ja pohjoisempaakin saapunutta vierasta katsoivat, että Kiiminkijoen poroaidan oikea maksaja olisi valtio, joka on määrännyt rajan paikan. Esitystä asiasta ei kuitenkaan vielä lähtenyt, sillä ongelmaksi todettiin muun muassa luvan saaminen sadoilta maanomistajilta ja rajaa katkovat kymmenet metsätiet.
Tuntee pysyivät porofoorumissa viileinä. Poromiehet olivat paikalla porottomia suuremmalla joukolla, eivätkä pororajan kiroista ehkä eniten kärsineet utajärviset olleet esittämässä näkemyksiään. Samaa mieltä oltiin siitä, että tapaamisia tarvitaan senkin takia, että tieto ongelmista kulkisi jatkossa paremmin.
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Viik kertoi, että 56 paliskunnassa on enää 5 100 poronomistajaa. Jos määrä vielä laskee, alkaa porojen käsittelykin olla vaikeaa.
Yksi lääke voisi olla pienien paliskuntien yhdistyminen. Oulun läänin 15 paliskunnassa on noin 25 000 poroa.
"Nyt on omistettava jo 80 poroa, että saisi parinkymmenen euron suuruisen eläinkohtaisen tuen. Etenkin Kainuun seudulla suurena haittana ovat pedot, jotka ovat romahduttaneet teurasmäärät esimerkiksi Hallan paliskunnassa. Vasoja on niin vähän, että niitä on pitänyt siirtää alueelle pohjoisempaa", Viik valotti.
Poromiehet vakuuttivat, etteivät he ohjaa eläimiä rajan väärälle puolelle. Etenkin syksyllä poroja on vain hyvin vaikea saada kiinni suurilta soilta.
Rajan eteläpuolelle viedään heinää poroille luvan kanssa ja vain siksi, että näin houkutellen ne on helpompi saada kiinni ja kuljettaa luvallisille laitumille.
Eteläisissä paliskunnissa yritetään hallita porojen liikkeitä entistä paremmin muun muassa niin, että eläimiä kootaan talvitarhoihin jo marraskuussa.