Isoäidin aikaan - kiiltokuvia museon kokoelmista Pohjois-Pohjanmaan museossa 30.4. saakka
Rafaelin pilven päällä käsi poskella köllöttelevät enkelit, kukkakorit, lapsi- ja eläinaiheet ovat kiiltokuvien kestoaiheita. Pohjois-Pohjanmaan museon aulatiloissa on avattu nostalginen näyttely Isoäidin aikaan - kiiltokuvia museon kokoelmista. Näyttelyn nimi ei kerro koko totuutta, sillä mukana on myös kahden oululaiskeräilijän kiiltokuva-aarteita eli muisteja. Yhteensä esillä on satoja kuvia.
Museolehtori Arja Keskitalo kertoo, että alun perin oli tarkoitus esitellä museon muistokirjoja 1800- ja 1900-luvuilta. Oululaiset kiiltokuvien harrastajat Tiina Paaso ja Maarit Koskela kuitenkin ottivat yhteyttä, ja näyttely laajeni.
Paaso on tuonut saksalaisia ja englantilaisia muisteja lähinnä 1960- ja 70-luvuilta. Koskela puolestaan esittelee ruotsalaisia lapsiaiheisia kuvia muun muassa taiteilija Eva-Lisa Agathonin tekeleitä 1950-60-luvuilta.
Kiiltokuvat eivät ole olleet aina jokaisen ulottuvilla, vielä 1800-luvulla ne olivat kalliita ja siksi porvariluokan aikuisten harrastus. Kiiltokuvien laatu oli parhaimmillaan 1800-luvun lopussa, sillä kuvat painettiin paksulle paperille kohopainantamenetelmällä seitsemällä värillä. Painanta oli reliefimäistä ja pinta käsiteltiin kiiltäväksi.
Kuvien painamisessa käytettiin ensiluokkaisia materiaaleja, kuten silkkiä ja samettia, joskus jopa lehtikultaa. Vasta myöhemmin pintaan ripoteltiin hopea- tai kultahilettä.
Ensimmäiset kiiltokuvat olivat aiheiltaan uskonnollisia.Viktoriaanisella ajalla (1837-1901) mukaan tuli myös huumori, karikatyyrimäiset ihmishahmot isoine päineen. Lisäksi kiiltokuvien kautta saatettiin kertoa tarinoita tai valottaa jotain historiallista tapahtumaa. Esimerkiksi englantilaisen sirkusnorsu Jumbon tarina esitetään kiiltokuva-arkissa aina traagiseen loppuun asti.
Vähitellen kiiltokuvista tuli osa lasten maailmaa. 1950-luvulla monelle koulutytöllä oli muistokirja, johon liimattiin kiiltokuvia ja kirjoitettiin ystäville muistovärssyjä.
Nykyään keräilyharrastus on aikuisten harteilla. Lapsille kiiltokuvia tarjotaan esimerkiksi Disney-elokuvien oheistuotteina. Niissä seikkailevat Nalle Puhien ohella Muumit ja My Little Ponyt.
Keskitalo kertoo, että kiiltokuville on ominaista epätodellisuus, sadunomaisuus. Niissä mahdotonkin on mahdollista, vaikkapa pääskynen voidaan kuvata kuljettamassa nokassaan valtavan kokoista kukkatervehdystä. "Tyypillistä on myös eläinten persoonallistaminen."
Liki kymmenen vuotta sitten keräilyn aloittanut Tiina Paaso sanoo hurahtaneensa etenkin söpöihin lapsi- ja satueläinhahmoihin.
"Kun näin tukholmalaisen divarin ikkunassa tuttuja sydänkiiltokuvia, niin minulla napsahti päässä", Paaso kuvailee yhdeksän vuoden takaisia tuntojaan.