Nyt on vettä virrannut riittävästi Oulujoessa. Viime viikonlopun avohaavat ovat paranemassa, hiukset ovat kasvaneet ja kesä on taas lähempänä. Ikää on tullut lisää.
Viime sunnuntain missikisa-kisastudiossa pysähtyi aika. Kaikki haukottelivat. Masensi. Myötähävetti. Vaivutti koomaan. Lopulta teki mieli kynsiä valtimot esiin. Kisalähetyksen puolitoista tuntia tuntui vuorokaudelta.
"Kunpa joku noista tytöistä repäisisi jotenkin! Näyttäisi vaikka persettä. Tai edes kieltä."
Pikkusievästä kiiltokuvamaisuudesta tulee näppyjä.
Kotikatsomossa päätettiin, paitsi se, ettei missikisastudiosta tule perinnettä, myös se, että järjestetään kaveri/peliporukalla omat kisat. Paremmat. Sellaiset, joissa saa olla rehellisesti oma itsensä. Ulkonäköön ei tarvitse panostaa, eikä itsestään ole väliä antaa ulkokultaista kuvaa.
Nämä missikisat järjestetään kesän korvalla, niin saa olla ulkona. Kisan kulusta tehdään dokumentti ja kenties myös lähetys nettitelkkariin.
Vuorokauden kuluttua päätöksestä puitteet alkoivat olla kunnossa. Paikka ja päivämääräkin oli päätetty. Kilpailijoiden lisäksi remmiin on värvätty kaksi juontajaa, kuvaaja-selostaja, artistivieras, catering-porukka, tiarantekijät, yleisö ja lehdistön edustajat sekä tv-kamera.
Kilpailijat kertovat esittelypätkissään itsestään totuuksia, joita harvoin kuulee oikeissa kauneuskisoissa. Kuten "Tykkään ilkeistä miehistä, terveydelle vaarallisesta ruuasta ja kaikesta mikä sattuu iskeytyessään nenään tai mihin tahansa ruumiinosaan." Tai "Olen maaninen, epäsosiaalinen erakko enkä pidä ihmisistä." "Olen äkkipikainen ja pitkävihainen. Mulla on hirveä darra."
Lisäksi kukin kisaaja saa mahdollisuuden vapaaseen sanaan. Tässä vaiheessa saa toivoa sitä perinteistä - maailmanrauhaa.
Uimapuku- ja iltapukukierrokset eivät sovi pirtaan, joten niistä luovutaan tarpeettomina. Tilalle päätettiin ottaa ainakin jalkapalloasu- ja neliraajapukukierrokset. Jälkimmäisessä voi lompsia catwalkilla vaikka sukelluspuvussa tai toppakamppeissa. Pääasia, että puku on peittävä.
Voittajan valintatapa on vielä epäselvä, osallistuminenhan on se tärkein juttu. Joka tapauksessa joku osallistujista saa komeimman tiaran, perintöprinsessat, yleisön suosikki ja lehdistön ihannetyttö saavat myös tunnusmerkkinsä. Palkintojenjakotilaisuus pidetään juhlallisesti anniskeluravintolassa.
En tiedä teistä, mutta itse voisin katsoa vastaavalla rehellisellä menolla järjestetyt kauneuskisat. Rosoisuus on kiinnostavampaa kuin sliipattu prinsessahörsylä.
