Täysin valkoisiin pukeutunut Sami Henrik Haapala puhuu kuin kone. Katse ei ole tarkentunut mihinkään, hymy vaikuttaa keinotekoiselta, muoviselta. Jos tanssija ei olisi äsken jutellut normaalisti, voisi luulla, että kyseessä on kyborgiesittely.
"Tervetuloa", ihmiskone sanoo kylmän lempeästi.
Yhtäkkiä katsoja tajuaa, että on kokenut tämän ennenkin. Haapala muistuttaa erehdyttävästi konsolipelien opashahmoa.
Pelaaja on
katsoja
Mitä tapahtuu, kun kaupungista tulee peli? Kadonnut kaupunki
-esityksessä konsoli vaihdetaan ulkomaailmaan ja ohjain omaan kehoon. Roolipelaamisen eläytymisen tavoin katsojan on tultava osaksi esitystä, osaksi peliä.
"Ihminen on kuitenkin edelleen maailman suosituin käyttöliittymä", tanssija-koreografi Haapala pohtii.
Esityksen ohjaaja Janne Saarakkala ja pelikäsikirjoittaja Pekko Koskinen nyökyttelevät innokkaasti. Indie Oulu Festival -tapahtumassa esiteltävän kaupunkipelin avainsana on yhdistely. Pelaamisen ominaisuuksista irrotetaan esitykseen kaikki mahdollinen. Samalla ruokitaan draamallisia osia, jotka sekoittuvat iloisesti tanssin kanssa. Juuri poikkitaiteellisemmaksi ei esitys enää tule.
Harjoitusesityksessä Kiikelin kerrostalojen keskelle kohoaa metsä. Kun katsoja-pelaaja pohtii kivetykseen istutettujen riukujen keskellä, mistä metsä lopulta koostuu, Haapala näyttelee ihmiskonetta. Konemaista liikehdintää voisi ajatella tanssina, 1980-luvun robottibreikkauksen hengessä.
"Nykypeleissä todellisuuden ja pelimaailman kokemusta pyritään usein tarkoituksella hämärtämään. Tässäkään peliä ei ole rajattu tarkasti, se ei ala lähdöstä ja lopu maaliin. Peli voi tulla vastaan kaikkialla", Koskinen sanoo.
Ainakin internetissä peli on jo osoitteessa www.kadonnutkaupunki.net.
Uusi paikka
tutulla nurkalla
Kadonnutta kaupunkia on inspiroinut Philip K. Dickin novelli Kromiaita. Science fiction -kirjailija Dickin maailmalle löytyy teknologiametropoli Oulusta oiva vastine.
"Dick jakaa kirjassaan maailmaan puristisiin ja naturalistisiin, konemaisiin ja luonnollisiin asioihin. Pelin aikana katsojille esitellään meidän näkemyksemme Oulun puristisimmasta ja naturalistisimmasta paikasta", tekijäryhmä selittää.
Dickin kirjojen taipumus saada lukija epäilemään todellisuutta ja sen luonnetta, on käännetty osittain peliin. Vähintäänkin ihmiset pitäisi saada näkemään vanha tuttu ympäristö toisella tavalla, vieraantumaan arjestaan.
"Jos sanotaan, että tuo tuossa on uskonnollinen symboli, niin samalla koko ympäristö muuttuu", Pekko Koskinen sanoo, ja osoittaa kolmioksi trimmattua muovikuusta.
"Alat miettiä, onko isokoisempi symboli tässä oudossa uskonnossa eri asemassa ja niin edelleen."
Sami Henrik Haapala kertoo, että Oulusta on löytynyt esitystä valmistellessa paikkoja, jotka ovat uusia myös vuosia kaupungissa asuneille ihmisille.
"Monet hakevat uusia kokemuksia Intiasta, kun eivät tajua katsoa ympärilleen."
Viikon
mittainen peli
Aiemmin keväällä nähtiin taidemuseossa Haapalan ja Vaatu Kalajoen Love Machine -esitys, joka yhdistyy kaupunkipelin kanssa ensi vuoden syksynä. Suuremmasta kokonaisuudesta eivät tekijät vielä halua suuremmin hiiskua. Kokonaisuus on joka tapauksessa viikon mittainen ja tapahtuu Oulussa.
"Sen verran voin paljastaa, että tapahtumaan liittyy ihmisiä, jotka esittävät jotain roolia viikon ajan", Janne Saarakkala myhäilee.
"Kaupunkipeli on tässä muodossaan vielä demo, jossa kokeillaan asioita. Ensi vuonna osataan sitten toimia, kun kokonaisuus laajenee", Pekko Koskinen sanoo.
Kadonnut kaupunki -kaupunki-
peli tapahtuu lauantaina
11.8. kello 19 alkaen ja
sunnuntaina 12.8. kello 16
alkaen Oulun kaduilla.
Tarkemmat tiedot lipuista
ja itse pelistä Nukun lipun-
myynnistä.