Kaksoiselämäkerta on haastava taiteenlaji. Erkki Tuomioja on paneutunut tehtäväänsä intensiivisesti eläytyen mutta toisaalta historioitsijan viileydellä.
Euroopan arkistoissa on kulunut valtava määrä tunteja virkamatkojen ohessa isoäidin ja hänen siskonsa jalanjälkiä metsästämässä. Tuomioja kuvaa teoksensa tarkoitusta kummastelemalla, miten näistä 1880-luvulla pienessä etelävirolaisessa kylässä keskiluokkaiseen perheeseen syntyneistä Murrikin siskoksista oikeastaan tuli kosmopoliittisia ja Stalinin Venäjälle uskollisia vallankumouksellisia ja millainen rooli heillä oli myöhemmissä kotimaissaan.
Hella Wuolijoen hahmoon moni sodan aikainen "ryssänvihaaja" kohdisti tulisimmat tunteensa. Wuolijoki joutuikin vankilaan ja häntä uhkasi jopa kuolemantuomio.
Hänet tuomittiin elinkautiseen 1944, mutta jo seuraavana vuonna hän oli Yleisradion pääjohtaja.
Näin ihmeellinen käännös sodanjälkeisen Suomen sisäpolitiikassa on ymmärrettävissä vain Neuvostoliiton ja kommunismin pelottavan sodan jälkeisen varjon ilmentymänä.
Teos kuuluu luonteensa puolesta samaan ryhmään kuin vasta ilmestynyt Ohto Mannisen Kerttu Nuorteva: neuvostokaunotar vakoilujohtajana.
Tuomiojan kirjan laajan ja mielenkiintoisen annin ilmentymä on analyysi Nuortevan ja Wuolijoen "tappelusta" molempien jäätyä kiinni vakoilusta.
Tuomioja kertoo, että dramaattisessa kuusituntisessa naisten ristikuulustelussa Wuolijoki piti pintansa ja teki vain vähäisiä myönnytyksiä heidän tapaamistensa kiistattomista tosiasioista puhuttaessa.
Kumpikaan naisista ei puhunut täysin totta. Ristiriitaiset lausumansa osoittivat, että jompikumpi valehteli.
Tuomarit uskoivat silti lujasti Nuortevan versioon tapahtumien kulusta eivätkä Wuolijoen selityksiin.
Tuomiojan mukaan nuorempi pidätetyistä eli Nuorteva oli tehnyt vaikutuksen kumpaankin kuulustelijaan tai jopa hurmannut heidät. Monet arvioitsijat ovat tulleet yhä vakuuttuneiksi, että tämä suhde vaikutti oikeudenkäyntiin Hella Wuolijoen vahingoksi.
Tuomiojan teos täydentää loistavasti lähihistorian kipupisteitä analysoivaa kirjallisuutta. Mielenkiintoisella tavalla 2000-luvun suomalaiset ovat alkaneet käydä punaisen lähihistorian tapahtumia läpi kiihkottomalla ja kriittisellä otteella.
Ulkoministerin kirjoitusote on mukaansa tempaavaa ja terävää. Hän on myös onnistunut olemaan yllättävän kiihkoton suvun historiaa koskettavassa teosaiheessaan.
Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista. Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. Tammi 2006.
