Suomen Pankin tuleva johtajanimitys vaikuttaa paria aikaisempaa intohimottomammalta. Juuri hakuun pantu paikka on varattu moniosaaja-asiantuntijalle.
Pankki ei ole enää takavuosien tapaan presidenttihautomo. Johtajien paikat eivät ole poliittisin perustein jaettavia palkinto- tai jäähdyttelypaikkoja. Sekään ei enää toimi, että kolme suurinta puoluetta jakavat paikat keskenään.
Viimeinen tähän kategoriaan laskettava nimitys oli ensi vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvän pankin johtokunnan varapuheenjohtajan Matti Louekosken nimitys. Jos vanhaa mallia noudatettaisiin, voisi hänen paikkansa periä vaikkapa ex-valtiovarainministeri Antti Kalliomäki.
Vanha jatkumo on kuitenkin katkaistu. Sitä paitsi SDP istuu nyt oppositiossa. Kahden viimeisen nimityskiemuran jälkeen on turha kuvitella, että porvarihallitus tarjoaisi presidentti Tarja Haloselle puhdasveristä demaripoliitikkoa pankkiin, jossa on jo pääjohtajajana Erkki Liikanen.
Hänen seitsemän vuotta kestävä ensimmäinen pääjohtajakautensa päättyy vuoden 2011 kesällä. Liikanen täyttää tuolloin 61 vuotta. Halutessaan hänellä on mahdollisuus toiseen kauteen. Muiden johtokunnan jäsenten toimikausi on viisivuotinen. Sama henkilö voidaan valita enintään kolmeksi kaudeksi.
Halonen on jo kaksi kertaa nostanut asiantuntijat "jäsenkirjaehdokkaiden" ohi. Ensin vuonna 2000 taloustieteilijä Sinikka Salon ja sitten 2001 pankinjohtaja Pentti Hakkaraisen. Kummallakin on nyt menossa toinen virkakausi.
Pankkiherran ura jäi haaveeksi niin keskustan entiselle puheenjohtajalle ja ex-pääministeri Esko Aholle kuin nykyiselle ulkoministerille Ilkka Kanervalle sekä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle.
Julkisen nöyryytyksen jälkeen heistä jokainen on sittemmin onnistunut jatkamaan uraansa nousujohtoiseksi. Sen sijaan pääjohtaja Erkki Liikasen valinta sujui kitkatta. Poliitikon taustastaan huolimatta Brysselin mutkan tehnyttä Liikasta pidettiin kolmiportaisen valintaprosessin joka askelmalla pätevänä ja sopivana.
Myös Suomen EU-jäsenyyden myötä Suomen Pankin rooli on muuttunut. Johtajan paikoille valituilta edellytetään senkin vuoksi erittäin vankkaa ja laaja-alaista kokemusta. Pelkkä yhteiskunnallinen osallistuminen ei enää riitä.
Valittavalla pitää olla vahva keskuspankkitoiminnan tuntemus, johtajakokemusta ja kansainvälistä kokemusta sekä yhteiskunnan tuntemusta, listasi uuden eduskunnan pankkivaltuustoa johtava Seppo Kääriäinen.
Tällaisia moniosaajia ei istu joka oksalla.
Louekosken potentiaalisena seuraajana on pankin sisältä jo spekuloitu osastopäällikkö Pentti Pikkaraisen ja pankkivalvonnan päällikkö Juha Vesalan nimillä. Ulkopuolisista on todettu Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunilan täyttävän pankkivaltuuston asettamat ehdot. Kysymys kuitenkin kuuluu, lähteekö hän kisaan, jossa on jo kerran ollut mukana. Sama koskee Etlan toimitusjohtajana nyt olevaa Sixten Korkmania.
Matti Louekosken seuraaja valitaan vanhoilla säännöillä. Kansanedustajista koostuva pankkivaltuusto tekee johtajanimityksestä esityksen hallitukselle, joka puolestaan esittelee asian presidentille. Nimityksen tekee Halonen. Hän ei ole sidottu hallituksen esittämään nimeen.
Hallituksessa on vasta vireillä hanke nimitysmenettelyn muuttamisesta. Esillä on ollut se vaihtoehto, että pankkivaltuusto valitsisi suoraan muut jäsenet ja vain pääjohtajan valinta menisi presidentille asti.
Tässä on se ongelma, että Suomen Pankin johtokunta muodostaa kollegion. Jäsenet ovat lain mukaan tasavertaisia. Jos presidentti nimittäisi vain pääjohtajan, se nostaisi hänen painoarvoaan, ellei lakia samalla muuteta kollegiota koskevilta osin.
Näin voisi hyvin tehdä. Onhan käytännössä pitkälti kyse periaatteellisesta tasavertaisuudesta. Pääjohtaja voi johtokunnan puheenjohtajana jo nyt päättää, mitä asioita nostaa agendalle. Euroopan keskuspankkisopimuksen mukaan hän myös vastaa yksin rahapolitiikasta. Tosiasiassa hän voi ottaa muutenkin niin paljon valtaa kuin haluaa.
Vikkeläliikkeisenä ja nopeaoppisena tunnettua Liikasta kyllä arvostetaan, mutta joitakin vauhti huimaa. Liikanen pitää talon liikkeessä. Hänellä tuskin on mitään sitä vastaan, että mennään enemmän päällikköviraston suuntaan.
Myös Louekoskea kehutaan päteväksi johtajaksi. Kahdesta muusta Hakkarainen on enemmän sisäänpäin suuntautunut, paljon töitä tekevä, teknokraatiksi sanottu johtaja. Salolle ei ole oikein jäänyt selkeää roolia. Hän on jäänyt eniten Liikasen jalkoihin. Saloa onkin nähty eniten erilaisissa edustustilaisuuksissa.
Kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, tarvitaanko Suomen Pankissa yhä neljä johtajaa. Vähemmälläkin varmaan pärjättäisiin. Tosin runsas matkustelu vaikeuttaisi kokouksien pitoa.
Viides johtajanpaikka, joka nyt on täyttämättä, joutaakin pysyä jäissä. Pankki pyörinyt jo vuosia hyvin nelikollakin.