Usein kiertoliittymien keskelle nousseet rakennelmat muistuttavat ite-taiteen joukkoistettuja versioita. Liikenneturvallisuus ei juuri aseta rajoja mielikuvitukselle, sillä liittymän läpi ei säännösten mukaan edes tarvitse nähdä toiselle puolelle.
Suomessa katujen ja maanteiden kiertoliittymät ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet Ruotsin tapaan.
Tutkimusten mukaan niissä tapahtuu vähemmän onnettomuuksia kuin tavallisissa risteyksissä. Kiertoliittymistä menee tunnissa läpi enemmän autoja kuin nelihaara-risteyksistä eikä liikennevaloja tarvita.
Tämä oli osa teknisestä selityksestä. Mutta aina, kun kunnan keskeiselle paikalle piirretään iso, tyhjä ympyrä, herää ihmisissä halu täyttää tila jollakin heille merkityksellisellä: kukilla ja pensailla, alueelle luonteenomaisilla rakennelmilla tai jopa julkisella taiteella.
Töiden tilaamiseen arvostetuilta ammattitaiteilijoilta tierahat eivät tavallisesti riitä, minkä vuoksi päädytään ratkaisuihin, jotka pyrkivät kuvaamaan kunnan luonnetta, elinkeinoelämää tai kulttuuria mahdollisimman pienin kustannuksin.
Kiertoliittymätaiteesta onkin Suomessa muodostunut eräänlainen ’ite’-taiteen joukkoistettu versio. Sitä voisi kutsua ’me ite’ -taiteeksi.
Valmiissa, tuunatussa liittymässä kuvastuvat paitsi kunnan senhetkiset asukkaat, myös talouden ja hengen viljelyn tila.
Suomen kiertoliittymissä komeileekin taideteosten lisäksi muun muassa erikokoisia kivipaasia, rupeleja, turbiinin osia, lentokone, pienoistaloja, maasta törröttäviä rautoja ja jopa hiekkadyynejä.
Oulussa ja lähiseudulla valikoima on selvästi hillitympi. Valtaosan harvoista rakennelmista voi laskea kuuluvaksi kuvataiteen piiriin.
Näkökulmat vaihtelevat. Risuniityntieltä Pateniemestä löytyy jopa syksyinen kasviasetelma, jonka värit ja muodot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ylhäältä päin katsottuina.
Oulunsalon Lentokentäntien kiertoliittymässä pitkään liehunut ja koiranleuoille kondomitarhan mieleen tuonut Outi Niskasen Tuulipussilegioona valitettavasti purettiin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden määräyksestä.
Sen sijaan seuraavassa Lentokentäntien risteyksessä on säilynyt Nina Väistön kaksiosainen teräsisnstallaatio Valopensas.
Kuvataidekriitikko Timo Jokelainen kirjoitti Kalevassa 2003, että edellä mainittujen ympäristötaideteosten tarkoituksena oli osaltaan kehittää Lentokentäntiestä käyntikortti, jonka perusteella ilmatietä tuleva mieltäisi Oulun seudun korkeatasoiseksi teknologian ja osaamisen keskukseksi.
Lentokentäntien teokset suunniteltiin osiksi niin sanottua Oulun seudun laatukäytävää.
Näiden rakennelmien ja taideteosten tasoa ei Suomessa seuraa tai valvo kukaan muu kuin tilaaja ja maksaja. Pääperiaate on, että tienpitäjä toteuttaa vaatimattoman ympyrän ilman erityistä koristelua.
Jos tie on valtion hoidettavana, kunta siitä huolimatta yleensä toteuttaa ja kustantaa sen alueella oleviin liittymiin tulevat ylimääräiset rakennelmat. Valtio voi kyllä auttaa asennustöissä.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja Timo Mäkikyrö kertoo, että kiertoliittymien ”monumentit” syntyvät ympäristön parantamisen näkökulmasta.
– Minulla on sellainen muistikuva, että Limingan Haaransillan latomuistuman toteutti valtio, koska liittymä ei sijaitse Limingan taajaman kohdalla ja toteutus on pelkistetty.
Rakennelmat halutaan useimmiten taajaman pääliittymään kertomaan jotain olennaista kunnasta ja sen identiteetistä. Pyhäsalmella sellaisella paikalla on kaivosvaunu.
– Liikenteeseen liittyvien näkemävaatimusten perusteella rajoituksiin ei juurikaan törmätä, sillä kiertoliittymän läpi ei tarvitse nähdä vastakkaiselle puolelle. Esimerkiksi Kuusamossa on suuri työ valtatie viiden keskellä ja toinen lentokentälle johtavalla tiellä.
Haaransillan latomuistumaan on törmäilty autoilla, kuten monien muidenkin kiertoliittymien rakennelmiin.
– Törmäyksiä tapahtuu sekä tahallisesti että tahattomasti. Kiertoliittymät sijaitsevat aina matalan nopeuden alueilla, joten somisteita ei tarvitse suunnitella törmäysturvallisuuden näkökulmasta.
Mäkikyröllä on oma suosikkinsa Pohjois-Pohjanmaan kiertoliittymätaiteen raitilla.
– Monet rakennelmat täyttävät tehtävänsä, vaikka sekin aina näkyy, kuinka paljon asiaan on panostettu rahallisesti. Tyrnävän keskustan hevonen ja pallot ovat mielestäni erityisen onnistunut kokonaisuus varsinkin iltavalaistuksessa.
