Teurashevosen lähes olematon rahallinen arvo on lisännyt niin sanottujen kiertolaishevosten määrää. Osa hevosista vaihtaa omistajaa pilkkahintaan, kun entiset omistajat haluavat ylimääräisistä kulueristä eroon. Kun halvalla saa, niin hankintapäätös ei välttämättä ole loppuun asti harkittu.
– Turhia hevosia seisoo talleissa, kun niistä ei mitään saada teuraaksi. Kulut kuitenkin loppuvat siihen paikkaan, kun vie hevosen teuraaksi, muistuttaa projektisihteeri Veera Nieminen.
Suomen Hippos ja muut alan toimijat ovat mukana hankkeessa, jossa pyritetään tehostamaan kotimaisen hevosenlihan markkinointia. Suomeen tuodaan vuosittain noin miljoona kiloa ulkomaista hevosenlihaa, joka voitaisiin korvata kotimaisella raaka-aineella.
Alan ongelmana ovat erityisesti suuret kausivaihtelut. Hevosia vastaanottavia teurastamoja on toistakymmentä.
– Eniten tarjontaa syksyllä ja talvella, mutta etenkin kesä on hiljaista. Hevosesta maksetaan teuraaksi keskimäärin 30 senttiä kilolta. Vaikka hinta on pieni, niin siinäkin tapauksessa teuraaksi vieminen on edullisin tapa lopettaa hevonen, Nieminen kertoo.
Lopettaminen kova päätös
Suomessa lopetetaan vuosittain noin 4 000 hevosta. Näistä tuhat päätyy teurastamojen kautta elintarviketeollisuuden hyödynnettäväksi. Loput 3 000 eläintä lopetetaan muuten, esimerkiksi eläinlääkärillä.
Eläinlääkärin tekemälle lopetukselle tulee hintaa 200–500 euroa, jonka lisäksi on oltava paikka, jonne eläimen saa haudata. Kaikkia hevosia ei niiden saamien lääkeaineiden takia voi käyttää ihmisravinnoksi.
Itsekin hevosia omistava Veera Nieminen tietää, kuinka raskasta on luopua tutusta kaverista siinä vaiheessa, kun pyörä ei enää raviradalla pyöri.
– Ensimmäisen hevoseni kohdalla tein selväksi itselleni heti alusta alkaen, että kun radalla ei enää tule menestystä, niin vien sen teuraaksi. Se oli ehdottomasti oikea päätös. Kiertoon en halunnut kaveria laittaa.