Älkää toki hätäilkö. Huhut pohjoissuomalaisen esteratsastuksen virumisesta henkitoreissaan ovat vahvasti liioiteltuja, ainakin jos Lidströmin kentän pölyssä puomeja nostelevalta hevosnaiselta kysytään.
Valmentaja Suvi Juntusen komennossa on viisi ratsukkoa - Ida-Maria Kesti Wera II:lla, Aino Veijola Fairytale Felicialla, Alma Raukovaara Gangsterilla, Erika Iinatti Silhouettella ja Viivi Raappana Bastilijalla - viikonlopun viimeiset. Kun pöly on laskeutunut, Pohjois-Suomen aluevalmentaja suuntaa kohti kotia ja omia ratsastettaviaan Kajaanissa. Valmennettavat valmistautuvat kisakesään, jonka aikana punnitaan talven työn tulokset.
Sitä ennen valmentajalla on aikaa istahtaa alas kertomaan, mitä tulevalta on lupa odottaa.
Kaikista ei ole räntäsateeseen
Juntunen otti kaksivuotisen pestinsä vastaan viime syksynä tilanteessa, jossa lajin lamasta Pohjois-Suomessa oli puhuttu jo pitkään. Aluevalmennuskin ehti olla tovin tauolla.
Juntusen mielestä notkahdukseen on turha hakea yhtä yksittäistä syytä, olkoonkin, että rahaa ja hevosia liikkuu enemmän etelässä.
"Uskon, että kyse on kiertokulusta, luontaisesta notkahduksesta. Moni ratsastaja lopettaa, kun pitäisi vaihtaa parempaan hevoseen. Usein vielä elämänvaiheessa, jossa on mietittävä esimerkiksi opiskelun aloittamista", hän pohtii.
Keskivertohevosella pääsee 110-120-sentin tasolle. Sen jälkeen on löydyttävä pari-kolmekymmentä tuhatta euroa rahaa vaihtaa parempaan. Ja sen jälkeen nöyryyttä ja ahkeruutta, niinäkin päivinä, kun pitää hakata päätä seinään.
"Tällaisina päivinähän tämä on juhlaa", Juntunen viittoo ympärilleen Kiimingin Ratsastuskeskuksen idyllissä toukokuun toistaiseksi kauneimpana päivänä.
"Mutta hevonen on liikutettava myös niinä päivinä, kun tulee räntää vaakaan, pyhää, arkea. Kaikista ei ole siihen."
Keskivertoa
parempia hevosia
Aluevalmentaja on kuitenkin ilahtunut talven aikana näkemästään. Valmennusrinkiin katsastetuista 25:sta ratsukosta nousee menestyjiä, hän uskoo. Ratsastajilla on lahjoja, ja vanhemmat ovat satsanneet hyviin hevosiin. Ei ole ostettu keskivertoa, vaan kerralla parempaa.
"En näe mitään syytä, etteikö tästä porukasta voisi nousta SM-tasolle", Juntunen sanoo.
Kerran kuussa Ouluun ja Kajaaniin kokoontuvasta porukasta suurin osa on junioriratsastajia, senioreita ja poniratsastajia on mukana muutama. Avainsanoja ovat motivaatio, yhteishenki ja perustyö, jossa ei parane oikaista. Sekä hauskuus, vaikka tosissaan ollaankin, valmentaja huomauttaa. Sijoituksia on jo alkanut tulla.
"Mukana on uusia hevosia ja kokonaan uusia ratsukoitakin, joten yhteistyötä on päästy tekemään alusta alkaen. Valmentajan ja ratsukon pitää sopia toisilleen, ja siksi on hyvä, että valmentajia on paljon", Juntunen huomauttaa.
"Katsastuksissa myös ratsastajat katsastavat valmentajan."
Myös aluevalmentaja peräänkuuluttaa lisää kilpailuja Pohjois-Suomeen - kyse on esteväen kestotoiveesta.
"Monessa paikassa kuulostaa, että seuroissa ei vain ole tarpeeksi tekijöitä. Kauan mukana olleiden rinnalle tarvittaisiin uusia, etteivät ihmiset väsyisi", hän sanoo.
"Kisaaminen pitäisi myös pitää kohtuullisen hintaisena, jotta ratsastajat voisivat kiertää enemmän. Ei ole kovin kohtuullista, että hevosen majoitus maksaa saman verran kuin hotelliyö."