Vaikka sotapropaganda on yhtä vanha ilmiö kuin sodankäyntikin, sotien julkisuuden hallinnassa on uusia piirteitä. Sodan julkisuuskuvasta on tullut yhä merkittävämpi tekijä, kun konfliktit ovat siirtyneet reaaliaikaisten tv-lähetysten ja internetin aikakaudelle.
"Informaatiosodankäyntiä pidetään sodan uutena ulottuvuutena. Tällä alueella onkin syntynyt uusia terminologioita ja menetelmiä", sanoo kansainvälisten suhteiden tutkija Tiina Seppälä Lapin yliopistosta.
Irakin-sodan julkisuuskuvaa yritetään hänen mukaansa muokata esimerkiksi uusilla kiertoilmauksilla. "Terminologian voi nähdä sotilaalliselta näkökannalta poliittisena toimintana. Tavoitteena on löytää neutraalimmat termit, kun asioista ei haluta puhua niiden oikeilla nimillä", Seppälä muistuttaa.
Niinpä jopa itse käsite propaganda on saanut rinnalleen Yhdysvalloissa uuden termin psykologiset operaatiot. Propangadasta voi olla kyse myös silloin, kun ilmoille helähtää kielikukkanen informaatio-operaatio.
"Kun George W. Bush ilmoitti hyökkäyksestä Irakiin, hän ei myöskään puhunut sodasta vaan sotilaskampanjasta. Samoin lännen koalition edustaja kutsui siviilejä puheessaan termillä non-combatants (ei-sotijat)."
Jo jonkin aikaa on ollut käytössä kiertoilmaus sille, kun sotilas menehtyy oman puolen aseisiin. Sitä kutsutaan määreellä friendly fire, ystävällinen tulitus.
Perusteluissa ei yhtä teemaa
Tiina Seppälä korostaa, että lännen koalitio valmisteli hyökkäystä Irakiin myös tiedotuspuolella useita kuukausia. Etenkin tähän verrattuna sodan syiden perustelu on Seppälän mielestä ollut jonkin verran hajanaista.
"Sodalle on käytetty ja vaihdettu vuoronperään erilaisia perusteluja, että mikä näistä nyt uppoaisi perille. Jos sodan perusteluissa olisi keskitytty johonkin yhteen teemaan, Yhdysvaltain viesti olisi voinut mennä paremmin läpi ja vastustusta olisi syntynyt vähemmän."
Sodan pääperusteluista on Seppälän mukaan nyt unohtunut pois Irakin ja al-Qaida-terroristijärjestön välinen yhteys.
"Sillä pyrittiin aluksi kytkemään terrorismin välinen sota ja hyökkäys Irakiin. Kun sitä ei pystytty todistamaan, alettiin puhua Saddamin kaatamisesta. Siihen taas tuli palautetta, että näin ei voida kansainvälisen oikeuden mukaan toimia, jolloin (sodan) perusteluksi otettiin Irakin joukkotuhoaseiden hävittäminen."
Irak oppinut mediapeliä
Toki myös Irak yrittää ja osaa tahollaan käyttää propagandaa. Irak kytkee mielellään oman kohtalonsa muun Lähi-idän tilanteeseen ja palestiinalaisiin.
Tiina Seppälän mielestä Irakin kaltaisessa diktatuurissa propagandaa käytetään hieman eri tavalla kuin lännen demokratioissa. On myös arvioitu, että Irak on oppinut vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen, miten lännen mediassa voi saada oman viestin paremmin läpi.
Niinpä Irak on esimerkiksi alkanut näyttää heti lännen koalition iskujen jälkeen tv-kuvaa sairaaloissa olevista uhreista. Vielä vuoden 1991 sodassa Irak ei tehnyt näin.
"Persianlahden sodassa sekä Yhdysvaltain että Saddamin intresseihin kuului, että kuvia uhreista ei näytetä. Siitä sodasta jäikin tiedotusvälineissä tavallaan kirurgisen oloinen kuva. Mutta myös tämän uuden sodan uutisoinnissa on nähty videopelimäistä kuvitusta", tutkija lisää.