Pakkausjätteen keräysjärjestelyt muuttuvat ensi toukokuussa, kun vastuu kuluttajapakkausten keräämisestä siirtyy kunnilta tuottajille. Tähän asti tuottajilla on ollut vain osittainen vastuu pakkausjätteen jätehuollosta.
Kunnat ovat pääsääntöisesti järjestäneet asumisessa syntyvän pakkausjätteen keräyksen ja hyödyntämisen. Myös kolmannen sektorin yhdistykset keräävät jätettä.
Ensi kuulemalta uudistus kuulostaa järkevältä. Miksipä kunnan pitäisi järjestää kaikki palvelut, kun jätteen tuottajat voivat vastata itse keräyksestä ja jatkokäsittelystä? Uudistuksen käytännön toteutus on vain osoittautumassa hölmöläisten hommaksi. Nykyinen pitkälle kehittynyt kierrätysjärjestelmä uhkaa romuttua, sillä keräyspisteiden määrä puolittuu.
Pakkausjätteen tuottajat eivät aio säilyttää nykyistä 4 000:ää keräyspistettä vaan ainoastaan 1 850. Luvuista voi jokainen päätellä, paraneeko vai heikkeneekö jätteiden kierrätys. Kunnat voivat jatkossakin ylläpitää kierrätyspisteitä, mutta miksi pitäisi ottaa vastuu, joka kuuluu toiselle.
Ympäristöministeriö on tyrinyt, kun se hyväksyi supistetun keräysverkoston. Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen, että kierrätyshalukkuus vähenee ja hinnat nousevat. Nyt kartonki-, paperi-, metalli- ja lasijätteet on voinut jättää kätevästi keräys_astioihin kauppareissun yhteydessä. Harveneva verkosto heikentää motivaatiota ja edellyttää kuluttajilta lisää viitseliäisyyttä ja organisointia.
EU-direktiivi ei edellytä, että tuottajien on järjestettävä pakkausjätteen jätehuolto. Kun näin kuitenkin menetellään, ympäristöministeriön olisi pitänyt varmistaa, että palvelu paranee, ei huonone. Löperö uudistus on karhunpalvelus toimivalle kierrätykselle.
Pääkirjoitus