Pääkirjoitus

Kier­rä­tys on ihan pai­kal­laan

Pääministeriksi nouseva Alexander Stubb ottaa ministereiksi ensikertalaisia ratkomaan isoja poliittisia ongelmia. Se on rohkeutta, jonka mukana tulee kosolti myös tavattomia riskejä.

Kokoomus julkisti maanantaina uudet ministerinsä, jotka tasavallan presidentti nimittää tehtäviinsä tänään.

Lista sisälsi oikeastaan vain yhden ison yllätyksen: sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko vaihtaa liikenne- ja kuntaministeriksi. Petteri Orpo ottaa Jari Koskiselta maa- ja metsätalousministerin salkun, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädystä tulee sosiaali- ja terveysministeri ja Lenita Toivakasta eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri. Jan Vapaavuori jatkaa entisessä tehtävässään elinkeinoministerinä.

Pääministeriksi nouseva Alexander Stubb toimi kuten Lahden puoluekokouksessa reilu viikko sitten lupasi. Hän sanoi silloin, että myös niillä, jotka kannattivat muita kokoomuksen johtoon, on sijansa hänen joukkueessaan. Valinnat todistavat, ettei puheenjohtajakisasta jäänyt kiviä kenkiin. Samalla kierrätystä tapahtuu kuitenkin niin paljon, että sen pitäisi tuoda lisää puhtia asioiden valmisteluun ja toteuttamiseen.

Tämän päivän jälkeen maassa on Alexander Stubbin ensimmäinen hallitus. Sen juhlat jäävät ennätyslyhyiksi. EU-huippukokous vie uuden pääministerin heti loppuviikosta Brysseliin, eivätkä maan politiikan polttavat pulmat ole hävinneet mihinkään. Maan talous on edelleen vakavassa kriisissä, julkinen talous kerrassaan kurjassa kunnossa ja sote-uudistus on saatava uskottavalle tolalle äkkiä.

Kaiken kukkuraksi vajaan vuoden päässä siintelevät uudet eduskuntavaalit. Ne vaikuttavat pakostakin poliittisiin puheenvuoroihin syksyn edetessä.


Aloittaessaan kuuden puolueen voimin Kataisen hallituksen tiestä uskalsi ennustaa röykkyistä. Puolueita yhdistäviä tekijöitä oli liian vähän, eikä sellaiseksi koskaan muodostunut yhä syvempään kriisiin ajautuva kansantalous. Optimistisesti saattoi nimittäin toivoa, että poliittisesti leveäharteinen hallitus sopii vaikeisiin aikoihin. Kansakunnan nostamiseksi talkoisiin tarvittiin kaikki.

Niin ei tapahtunut. Vaikka hallitus itse totesi tehneensä kovia säästöpäätöksiä, mikä sekin pitää paikkansa, valtiontalouden huima velkaantuminen ei likimainkaan pysähtynyt. Eikä velkaantuminen pysähdy ilman reipasta rakenneremonttia, josta sote on vain osa. Stubbin hallituksen ja sen jälkeen tulevien hallitusten on osattava tehdä oikeita päätöksiä etenkin koulutuksen ja elinkeinopolitiikan saroilla. Suomen kilpailukyky kun koostuu paljosta muustakin kuin työtunnin hinnasta sivukuluineen.


Aika rohkea Stubb on. Kaikki kokoomuksen uudet ministerit ovat ensikertalaisia, Räty ei ole ollut kansanedustajanakaan. Hän on kuitenkin juuri se ministeri, joka on päivästä toiseen sote-uudistuksen tikunnokassa.

Petteri Orpolla ei ole mitään taustaa maataloudesta. Lenita Toivakka puolestaan ei ole ulkomaankaupan parissa pahemmin työskennellyt, kotimaassa kylläkin. Hän on entinen K-kauppias.

Mikään seikoista ei estä heitä onnistumasta täydellisesti. Uusin silmin asioita katsova ihminen voi joskus tehdä ihmeitä.

Niitäkin Suomi nyt kipeästi tarvitsisi.