On sitten kysymys banaaninkuorista, pahvista tai liigavalmentajista, kierrätys on tullut jäädäkseen. Kun ne on käytetty loppuun, paikka vaihtuu pisteestä A pisteeseen B - ja tavara saadaan uudelleen hyötykäyttöön.
Eräänä päivänä Hannu Aravirta on jälleen pääsarjatason joukkueen vaihtoaition ytimessä jakamassa ohjeitaan. Vaikka Pekka Virta ja Kai Suikkanen ovat toistaiseksi palvelleet vain yhtä liigatason herraa, hekin kuuluvat kierrätettävään materiaaliin ja saavat vielä pikkutakkinsa rintaan uuden logon.
Aravirran seuraaja Jokereissa on Hannu Jortikka, 52. Raimo Summanen sai tiistaina Rapperswillista potkut. Tilalle nimettiin 65-vuotias ruotsalainen John Slettvoll, joka jo 1980-luvulla nosti toisen sveitsiläisseuran Luganon neljä kertaa mestaruuskorokkeelle.
Mistä tämä kertoo? Kokemus on jääkiekkojoukkueen johtamisessa edelleen valttia. 50-vuotiasta valmentajaa pidetään tuulisilla markkinoilla edelleen nuorukaisena. Oma lukunsa on punakoneen täysin palvellut eversti Viktor Tihonov, joka valmensi Venäjää vielä 2004 MM-kisoissa Tshekissä. Tihonov oli tuolloin 74-vuotias.
NHL-joukkue Edmonton Oilers nappasi viime toukokuussa valmentajakseen jo eläkkeelle jättäytyneen 66-vuotiaan Pat Quinnin - viittä eri NHL-seuraa luotsanneen ikonin.
Nimekäs ja kokenut valmentaja on helppo valinta, koska epäonnistumisen hetkellä vika on hänen itsensä, eikä seurajohdon. Myös pr-arvo on kiistaton.
Jos taas tuntematon lahjakkuus tai untuvikko epäonnistuu, niin se menee suoraan johdon piikkiin.
Jalkapallossa Manchester United luottaa edelleen Sir Alex Fergusoniin, joka täyttää uudenvuoden aattona 68 vuotta.
Ferguson on valmentajien maailmassa aivan oma lukunsa, kun puhutaan kierrätyksestä. 23 vuotta samassa seurassa ja samassa tehtävässä on jäljittelemätön ja täysin poikkeuksellinen ilmiö.
Voisiko Matti Alatalo, 51, johtaa Kärppien peliä vielä parinkymmenen vuoden päässä vuonna 2030...?
Mitkä ovat hyvän valmentajat tunnusmerkit?
Vastaus on hyvin yksinkertainen: hyvät pelaajat. Eihän kukaan pysty tekemään kanankakasta kanakeittoa.
Koska naama kuluu, yksi valmentaja pysyy samassa osoitteessa yleensä 3-4 vuotta. Heitäkin on, jotka jonkun negaation kautta kuluttavat joukkueen energian loppuun jo parissa kaudessa. Mutta jos joukkueesta vaihtuu joka vuosi noin puolet, niin parin vuoden päästä kopissa ei ole kuin muutama alkuperäinen pelaaja, mikä lisää hiekkaa valmentajan tiimalasissa.
Yhteistyökykyä ja jatkuvuutta voisi lisätä myös se, ettei valmentaja näyttäisi naamaansa kesätreeneissä mussuttamassa kaksi kertaa päivässä parin kolmen kuukauden ajan.
Kai Suikkasella ei TPS:ssä ole vielä naama kulunut vaan kohta koko pää, koska ongelmia kaukalossa on enemmän kuin tuhatjalkaisella on jalkoja. Surkeiden maalivahtien edessä pelaa pehmeä pakisto.
Suikkanen teki keskiviikkona jatkosopimuksen kevääseen 2011 saakka. Vaikka asiasta on sovittu mustaa valkoisella ja vielä suomalaisten miesten käden puristuksella, mikään ei takaa, että sopimusta kunnioitettaisiin loppuun saakka.
Valitettavasti.
jouko.vuorjoki@kaleva.fi