Paljon kohistu globaali kvartaalitalous pyörii kuin hullunmylly: halpatuontimaailma tekee tavaraa pilkkahintaan kehittyneiden maiden markkinoille, jossa se kierrätetään ja uudelleen käsitellään kalliilla.
Raaka-aineita kuljetetaan maailman ääristä tuotantopaikoille, joissa tuote valmistetaan halvan työvoiman ja sallivan lainsäädännön ansiosta halvalla, kuljetetaan ympäri maailmaa, jossa ne käytetään ja pannaan kierrätykseen nopeasti.
Näin kuvailee maailmantalouden mallia Bovallius-palvelut Oy:n toimitusjohtaja, entinen oululaisen Tervatulli Oy:n johtaja Mauri Korhonen. Sekä Bovallius että Tervatulli ovat sosiaalisia yrityksiä. Korhonen puolestaan on maan johtavia sosiaalisen yritystoiminnan kehittäjiä.
Meininki maailmanmarkkinoilla on sosiaalisille yrityksille monessa suhteessa periaatteessa hyväksi, tuottaahan Kiina-ilmiö tavaran kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä elävälle sosiaaliselle yritystoiminnalle työtä.
Halpatuontitalouden mallissa on Korhosen mielestä kuitenkin jotakin pahasti vialla. Hän kysyykin, mitä järkeä on tuottaa tavaraa kaukana kalliilla kierrätettäväksi.
Tehotuotannosta ulos putkahtelevien tavaroiden laatu on yleensä heikko.
"Tuotteen kestoikä on lyhyt. Esimerkiksi puoli vuotta vanhoja Kauko-Idässä tehtyjä porakoneita menee jo uudelleenkäsittelyyn", Korhonen havainnollistaa.
EU:n jätepuitedirektiivi on juuri mennyt uusiksi. Se pakottaa muuttamaan käsityksiä tavaroiden tuottamisesta ja niiden elinkaaresta.
Käytännössä tuotannon järjestämisessä, tuotteiden käytössä ja uudelleenkäsittelyssä mennään siihen, ettei materiaalin arvo muutu koskaan negatiiviseksi.
"Kyse ei siis ole jätehuollosta, se on arvoltaan negatiivista", Korhonen selventää.
Esimerkkinä positiivisesta arvosta ovat muun muassa kuvaputket ja jätelasi, joita jo käsitellään uudelleen ja palautetaan tuotantoketjuun.
Kierrätys on suunniteltava kauttaaltaan uudelta pohjalta. Tuottajan vastuu korostuu. Esimerkiksi kauppojen jätteet eivät jatkossa ole kuntien harteilla vaan yrityksen itsensä. Se tietää lisälovea kuluttajan kukkaroon, sillä kaupan kulut maksaa aina viime kädessä asiakas.
"Olisi syytä miettiä globaalisti kokonaisuutta, miten tuotannon voisi hallita niin että se on kokonaistaloudellisesti kannattavinta. Sen myötä tuotantoa voi palata idästä Eurooppaan", Korhonen visioi.
Tavaraa viedään myös kehitysmaihin. Ongelmana on, ettei niissä ole järjestelmiä, jotka palauttavat tuotteen takaisin kiertoon.
Uusi EU-direktiivi tarkoittaa myös sitä, että uudelleenkäyttömarkkinoista on tulossa jättiluokan liiketoimintaa.
Suuret maailmanlaajuiset toimijat tekevät jo tuloaan alalle huomattuaan, ettei kierrätys olekaan pelkkää kirpputorikauppaa.
Euroopan sosiaaliset yritykset ovat valmistautuneet kasvavaan toimintaan perustamalla kansainvälisen uudelleenkäyttöyhtymän. Mukana on yrityksiä Suomen lisäksi Itävallasta, Maltalta, Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta.
Kuvaavaa on, että Euroopan sosiaalisten kierrätysyritysten työntekijämäärä paisuu vauhdilla. Kun niiden piirissä oli vuonna 1999 väkeä noin 2 000 henkeä, viime vuonna ala ylsi jo 45 000 työpaikkaan.
Myös Suomessa uudelleenkäsittelyssä työskentelevien määrä kasvaa nopeasti.
"Uudelleenkäsittelymarkkinoiden koko potentiaalia ei tiedä vielä kukaan", Korhonen korostaa.