Työn alla olevan uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman (Valtsu) suuri haaste on se, ettei jätepolitiikassa keskitytä vain jätteen käsittelyyn ja kierrätykseen, vaan myös jätteen synnyn ehkäisemiseen, projektisuunnittelija Raimo Lilja linjaa. "Siellä tulee vastaan määrä ja haitallisuus. Määrän kasvulle pitäisi saada jonkinlainen katto."
Jätesuunnitelmaa tulevat jatkossa määrittämään päämäärät eivätkä enää jätteiden aiheuttajatahot, kuten kuluttajat tai teollisuus. Samalla jätepolitiikka kohdistuu yhä enemmän luonnonvarojen järkevän käytön suuntaan.
Tulevat tavoitteet ohjautuvat kemiallisten ainevirtojen, kasvihuonepäästöjen, terveysriskien, kustannusten ja materiaalitehokkuuden näkökulmasta, Lilja kertoo. "Päämäärät, joita pyritään toteuttamaan, ovat läpileikkaavia. Ne vaikuttavat kaikkiin sektoreihin."
Kun väestö ei kasva, tulee sama hyvinvointi pystyä tuottamaan vähemmästä materiaalista, hän toteaa.
Jätevirrat nippuun
Lilja ennakoi vuoden 2006 lopulla valmistuvan jätemietinnön tarjoavan yhdistelmäskenaarioita ja laadullista vertailua. "Suunnitelmasta ei tule laitosluetteloa vaan ohjauskeinoluettelo."
Suomen ekologinen jalanjälki on selvästi suurempi kuin keskimäärin EU:ssa ja melkein suurimpia maailmassa henkeä kohden. Luonnonvaroja ahmivat niin teollisuuden rakenne kuin lämmitystarvekin sekä pitkät etäisyydet, jotka vaativat mylläämään maa-aineista teiksi.
Silti jätevolyymit ovat suhteellisen pieniä, mikä aiheuttaa suunnittelijoille päänvaivaa. "Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ihan kaikkea ei kannata kierrättää pienten virtojen vuoksi."
Ratkaisu voisi löytyä niputuksesta. "Sektorirajojen ylittäminen ei ole kovin tavallista, vaan tuijotetaan kapeasti: biojätteille oma käsittelynsä, puhdistamolietteille omansa ja maatalous toimii sitten aivan omilla säännöillään. Nämä eivät kohtaa toisiaan", Lilja ehdottaa.
Jos esimerkiksi kotitalouksien biojätteet yhdistetään maatalouden jätteiden kanssa, saadaan vaikkapa kalliista mädätyslaitoksista suurempia yksiköitä. "Se olisi kannattavampaa."
Jäteosaamisesta vientiä
Kaikenkaikkiaan Lilja vetoaa tekemään jäteosaamisesta tuotteita vientiin. "Jäteosaaminen tulee nähdä voimavarana eikä rasitteena. Yksi syy, miksi kannatan monipuolisuutta, on jäteosaamisen kehittämisnäkökulma. Jos me satsaamme vain yhteen tekniikkaan ja varsinkin, jos se on joku massapoltto, niin eivät suomalaiset yritykset opi siitä mitään. Jätteiden massapoltto on jo jokseenkin kypsää teknologiaa. Eikä Suomessa niitä kukaan rakenna, vaan ne ostetaan ulkomailta. Se ei edistä meidän kilpailukykyä ollenkaan."
Komitean kuumin aihe koskee juuri jätteenpolttoa. Sitä on Suomessa vastustettu menneet 20 vuotta. Liljakaan ei ennakoi suoranaista linjanvetoa.
"Sitä pitää harkita suhteessa päämääriin. Eli miten voidaan parhaiten vähentää kasvihuonekaasuja jätehuollosta. Jätteen energiakäyttö on ihan hyväksyttävä tapa, joka konkreettisesti vähentää hiilidioksidipäästöjä, mikäli sillä korvataan fossiilisia polttoaineita."
Jos esimerkiksi turvetta korvataan jätemateriaalilla, voidaan erotus vähentää Suomen hiilidioksidipäästöistä. "Poltto on hyväksyttävä keino vähentää hiilidioksidipäästöjä, jos se on tehokkaampaa kuin esimerkiksi kompostoimalla tai mädättämällä."
Oma polttolaitos merkitsisi kauaskantoista päätöstä.
"Siellä, missä on valittu jätteenpolttolinja, kunta tai kunnallinen jäteyhtiö joutuvat takaamaan tietyn jätemäärän laitokselle ehkä 15-20 vuodeksi." Eihän kukaan uskalla investoida laitokseen, jos jätteen vähentäminen yhtäkkiä onnistuu, hän viittaa.