Tallipihan bilehileet (Barnyard), Yhdysvallat 2006. Ohjaus: Steve Oedekerk. Originaaliäänet: Kevin James, Courteney Cox, Sam Elliott, Danny Glover. Suomenkieliset äänet: Jaakko Saariluoma, Seppo Pääkkönen, Jussi Lampi, Mikko Kivinen. -Plaza 5, Star.
Steve Oedekerk on monipuolinen elokuvantekijä, jonka onnistuneimmat näytöt kuuluvat käsikirjoituspuolelle. Hänen leipälajikseen on vakiintunut komedia: parhaiten hän on kotonaan usein sarjakuvamaista ilmaisua hyödyntävän farssin parissa. Lajityyppiparodiat ovat myös Oedekerkille tuttuja.
Tuohon nojaten hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa kokoillan tietokoneanimaation Tallipihan bilehileet lähtökohtien pitäisi olla kunnossa.
Lopputulos jää kuitenkin melko likilaskuiseksi, kierrätyksen kierrätykseksi: siihenkin nähden, että idealainat eivät ole uusi ilmiö animaatiossa.
Oedekerkin ensi kosketus alueeseen tapahtui positiivisissa merkeissä työssä Jimmy Neutron - neropatti, joka sai jatkeekseen televisiosarjan.
Tallipihan bilehileet jatkaa Jimmy Neutronista tuttua, paikoin kömpelyydellä tyylittelevää animaatioilmaisua, joka itse asiassa istuu tarinan eläinhahmoihin varsin hyvin. Kyse on nimenomaan tietoisesta valinnasta toisin kuin äskeisessä Operaatio Punahilkassa.
Juoni sen sijaan ontuu. Tarina, jossa leiviskänsä täyttävän sonni-isän hulivilipoika joutuu astumaan tämän rahkeisiin vanhemman uhrauduttua, tuo ensimmäisenä mieleen Leijonakuninkaan.
Ja kun muistaa, että Leijonakuningas lainasi asetelman japanilaisen Osamu Tezukan tv-sarjasta Kimba, valkoinen leijona, kuvio väljähtyy lisää: se, että keskushahmoina ovat naudat, ei tuo siihen olennaista uutta.
Oedekerk sotkee käsikirjoituksessa farssimaisia aineksia vakavampaan tematiikkaan ja höystää kokonaisuutta pateettisuudella. Tyylilajit eivät pääse tasapainoon keskenään. Lapsen kasvaminen aikuisuuteen ja vastuuseen on toki pitkien animaatioiden toistuvia aiheita, mutta Tallipihan bilehileissä sitä käsitellään turhan kliseisesti.
Irrotteluhenkeä työstä silti löytyy, ja silloin ohjaaja-käsikirjoittaja on vahvalla alueellaan.
Hykerryttävä - jos ei taaskaan uusi - idea on se, kuinka maatilan eläimet ovat "eläimiä" vain roolien kaltaisesti: tiedostavuus on poikaa.
Pilasta ei kuitenkaan liene kysymys siinä, että Tallipihan bilehileissä sonneillakin on utareet. Taitaa mennä enemmän amerikkalaisen moralismin piikkiin, sehän ohittaa biologiset tosiasiatkin.