Etenkin lapsiin tekonsa kohdistaneet seksuaalirikolliset nostavat pintaan inhon ja vihan. Useimmat ihmisistä olisivat valmiita eliminoimaan kaikki pedofiilit ja raiskaajat pysyvästi yhteiskunnasta. Monet uskovat, ettei seksuaalirikollinen pääse taipumuksestaan koskaan eroon ja on vapaalla ollessaan yhtä vaarallinen kuin tikittävä aikapommi.
Vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatrin dosentti Hannu Lauerma sanoo, että pedofilia eli seksuaalinen kiinnostus lapsiin on sitkeä taipumus, josta on vaikea päästä eroon.
"Mutta pedofiili voi oppia hallitsemaan mielihalujaan ja käyttäytymistään. Se tietysti edellyttää motivaatiota ja sitä, että pedofiili ymmärtää toimivansa väärin", Lauerma painottaa.
Suomessa pedofiilien ja muiden seksuaalirikollisten käyttäytymiseen muuttamiseen tähtäävistä ohjelmista on vain vähän kokemusta. Kuopion vankilassa aloitettiin vuonna 1999 ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa seksuaalirikoksista tuomituille tarkoitettu STOP-toimintaohjelma, jossa ryhmätyöskentelyn avulla pyritään vähentämään rikosten uusimisriskiä.
Hannu Lauerma ja Kuopion vankilan toimintaohjelmasta vastaava psykologi Markus Sundin ovat yhtä mieltä siitä, että pelkkä pedofiilin vankilassa istuttaminen ei poista poikkeavaa seksuaalista käyttäytymistä.
"Englannissa ja Kanadassa STOP-ohjelmalla on saatu hyviä tuloksia. Eri tutkimuksissa on osoitettu, että seksuaalirikollisten uusimisriski vähenee selvästi."
Suomessa tieteellistä tutkimusta STOP-ohjelman vaikuttavuudesta ei vielä ole. Viitteet vaikuttavat hyviltä, sillä kuuden vuoden aikana ohjelman läpikäyneistä 83 vangista vain kaksi on palannut uudelleen vankilaan seksirikoksista tuomittuna.
"Näistä tiedoista ei voi silti vetää johtopäätöksiä. Seksuaalirikollisuudessa piilorikollisuus on suurta ja kaikki ohjelman läpikäyneistä eivät ole välttämättä edes vapautuneet", Sundin huomauttaa.
Sokraattinen metodi
STOP-ohjelma kestää yhteensä kahdeksan kuukautta. Se toteutetaan Kuopion vankilassa, jonne vangit tulevat ohjelman ajaksi Suomen eri vankiloista.
Ohjelmaa toteutetaan kahdella vankilan 8-paikkaisella osastolla. Vangit osallistuvat vankilan normaaleihin töihin sekä sen lisäksi puolen vuoden ajan keskimäärin neljä kertaa viikossa kaksituntiseen ryhmäistuntoon.
"Jokainen vanki joutuu kertomaan tekonsa ja sitä käsitellään eri näkökulmista. Aluksi keskeisintä on erilaisten ajatusvääristymien tunnistaminen. Seksuaalirikollinen voi oikeuttaa tekoa itselleen esimerkiksi vähättelemällä sitä tai väittämällä uhrin halunneen kanssakäymistä", Sundin sanoo.
Jokainen ryhmä muodostetaan niin, että joukossa on pedofiilejä sekä aikuisten naisten raiskaajia.
"Useinkaan he eivät ymmärrä toisiaan ja kyseenalaistavat voimakkaasti toistensa tekoja", Sundin sanoo.
Ryhmässä käsitellään myös uhrin asemaa ja herätellään kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Sundinin mukaan seksuaalirikollisilla on usein puutteita empatiakyvyssä, eivätkä he osaa ajatella tekonsa seurauksia.
"Ryhmän jäsenet pohtivat uhrille aiheutuneita kärsimyksiä, kuten pelkoa, kipua ja sosiaalisia haittoja. STOP-ohjelmassa hyödynnetään yleisesti sokraattista metodia: vangille esitetään ajatuksia herättäviä kysymyksiä, joita hän joutuu pohtimaan."
Paapomisesta kaukana
Kolmas keskeinen STOP-ohjelman teema on uusien käyttäytymismallien luominen uusien seksuaalirikosten välttämiseksi. Näin seksuaalirikollisia opetetaan hallitsemaan viettejään.
Sundinin mukaan STOP-ohjelmassa ei ole kyse seksuaalirikollisten paapomisesta.
"Päinvastoin! Ohjelma on motivoituneelle vangille varsin rankka kokemus, jossa tekonsa joutuu kohtaamaan ja siitä joutuu ottamaan vastuuta."
STOP-ohjelmaan valittavilta vangeilta edellytetään motivaatiota ja yhteistyökykyä. Esimerkiksi tekonsa täysin kieltävällä vangilla ei ole edellytyksiä osallistua ohjelmaan.
Hannu Lauerman mukaan pedofiilit eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, ja he suhtautuvat tekoihinsa hyvin eri tavoin, toiset katuvat ja toiset eivät. Jotkut eivät koe taipumustaan ongelmaksi lainkaan, kun taas osa kärsii tekonsa vuoksi kovia tunnontuskia.
"On esimerkkejä, jolloin pedofiili on toivonut itse hormonaalista lääkitystä, joka sammuttaa kaikki seksuaaliset toiminnot. Pedofiiliä ei voida kuitenkaan lääkitä vastoin hänen tahtoaan, eikä pedofilia ole lain mukaan edes peruste määrätä ihmistä pakkohoitoon". Lauerma korostaa.
Kaiken kaikkiaan tuomion saaneita raiskaajia ja pedofiilejä on Suomen vankiloissa vähän. Rikosseuraamusviraston mukaan Suomen 3500 vangista vain kaksi prosenttia suorittaa rangaistustaan seksuaalirikoksesta.
Parissa vuodessa vapaaksi
Suomessa seksuaalirikollisten keskirangaistukset ovat lieviä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2003 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittiin rangaistukseen122 henkilöä, joista 96 sai ehdollisen tuomion. Loput sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, jonka keskipituus oli 11 kuukautta.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa sukupuoliyhteyttä alle 16-vuotiaan kanssa tai muuta seksuaalista tekoa, joka voi olla esimerkiksi koskettelua. Tuomio mitataan rangaistusasteikolta, jonka minimi on 14 päivää ja maksimi neljä vuotta vankeutta.
Törkeäksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö muuttuu silloin, kun teko kohdistuu pikkulapseen tai kun se on tehty erityisen nöyryyttävällä tavalla. Arvio perustuu aina tuomioistuimen kokonaisharkintaan. Törkeistä teoista tuomioistuimet antavat pääsääntöisesti ehdottomia vankeustuomioita. Rangaistusasteikko on yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta.
Esimerkiksi vuonna 2003 törkeistä lasten hyväksikäytöistä tuomittiin 29 henkilöä ehdottomaan vankeuteen. Vankeusrangaistusten keskipituus oli kaksi vuotta kahdeksan kuukautta. Ehdollisella rangaistuksella selvisi kolme tuomittua.
Myös seksuaalirikollisiin pätevät vähentämissäännöt, joiden mukaan ensikertalainen pääsee vankilasta ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan puolet tuomiostaan ja uusija istuttuaan kaksi kolmannesta tuomiostaan. Näin esimerkiksi pedofiili saattaa ilmaantua yllättävänkin nopeasti takaisin kotinurkille.
Hannu Lauerman mukaan vankilasta vapautuneet seksuaalirikolliset pitäisi saada jatkuvaan yhteiskunnan valvontaan.
"Valvonta voisi olla ehdonalaisvalvonnan tapaista, johon yhdistyisi myös psykiatrinen puoli. Valvonnan pitäisi jatkua niin kauan, kunnes vanhuus tai sairaus heikentää pedofiilin."
Myös Markus Sundinin mielestä valvonta on tarpeen. Hänen mielestään STOP-ohjelma tarvitsisi jatkoa vankiloissa ja siviilissä.
"Esimerkiksi Ison- Britannian vankeinhoidossa on käytössä monenlaisia jatko-ohjelmia. Niiden hankkimista Suomeen tulisi harkinta", Sundin ehdottaa.