Kymmenen vuotta sitten, 13. toukokuuta 1993 Yli-Iin Kuuselankankaalta löydettiin asumusten pohjia, jotka paljastuivat kivikauden ihmisten aikaansaannoksiksi. Se nostatti prosessin, joka muutti täysin käsityksen kivikauden suomalaisten elämästä ja johti Kierikkikeskuksen syntymiseen.
Kuuselankankaan arkeologisten kaivausten alulle panijana toimi Oulun yliopiston arkeologian lehtori Pentti Koivunen, joka entuudestaan tiesi, että alueella on esihistoriallisia aarteita ja aloitti opiskelijaryhmänsä kanssa kaivaukset.
Mutta meripihkasta kaikki kuitenkin alkoi
Varsinainen Kierikin esihistorialöytöjen käynnistäjä on kuitenkin paikallinen maanviljelijä Helmeri Jussila, 78. Hän oli kaivamassa uudelle pellolleen ojaa vuonna 1956 Purkajasuolla, kun lapio osui erikoiseen esineeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että se oli kivikautinen meripihkakoru.
"Minulle on sanottu, että minä vien Yli-Iin kunnan konkurssiin, sillä koko Kierikki-hässäkkä on minun syytäni. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että ne esineet piti saada nähtäville", Yli-Iin Indiana Jonesiksi nimitetty Jussila sanoo.
Kahdeksi vuodeksi hän unohti esineen kaappiinsa eikä enää muista, mikä sai hänet viemään korun maakuntamuseoon Ouluun. Kuukauden päästä tuli kirjeessä tieto esineen alkuperästä.
Helmeri Jussila sai löydöstään kunniakirjan. Esine vietiin Helsinkiin Kansallismuseoon, jossa hän kävi sitä syksyllä katsomassa sen vuoden arvokkaimpana löytönä.
Jonkin aikaa myöhemmin Helmeri Jussilan veli, Silveri Jussila, löysi heinää tehdessään toisen meripihkasoljen kappaleen, joka on nyt esillä Kierikkikeskuksessa.
Pinnalle myös maailman vanhin katiska
Jussilan veljesten löydöt johtivat arkeologisiin kaivauksiin 1960-luvulla Pahkakosken voimalaitoksen patoallasalueella. Sitten kesti kymmeniä vuosia, ennen kuin mielenkiinto virisi uudelleen.
"Toukokuun 13. 1993 olimme opiskelijoiden kanssa matkalla katsomaan tietämäämme kivikautista kylää, kun huomasin että 500 metriä nykyisestä Kierikkikeskuksesta Yli-Iin keskustaan päin tehdään maansiirtotöitä. Siellä tehtiin Oulun seudun myyntimiesten yhdistykselle lomapaikkaa. Huomasin heti, että siinä oli paljon kodanpohjia. Pysäytin auton, saimme työt keskeytettyä", Pentti Koivunen muistelee käänteen tekevää päivämäärää.
Saman vuoden elokuussa alkoivat neljän viikon koekaivaukset, jotka todistivat kivikautisesta asutuksesta. Selvisi, että Kierikki on Suomen rikkain arkeologinen löydös. Vaikka kaivauksia on tehty kymmenen vuoden aikana vuosittain, Koivusen mukaan hienoja paikkoja on vielä jäljellä. Museovirasto ja Oulun yliopisto ovat tutkineet Kuuselankangasta kaikkiaan 2 000 neliömetriä.
Toinen merkittävä vuosi oli 1995, jolloin Purkajasuon Leuvanpellosta löytyi muun muassa puinen ritilä, joka paljastui kivikautisen pyydyksen osaksi.
Koivunen sanoo, että Korvalan talon alueella on valtava muinaisjäännealue, joka käsittää kivikautisen kylän sekä paljon ihmisen veistämiä puita, lähinnä kalastustarvikkeita. Kylästä on tehty rekonstruktio Kierikkikeskuksen Kivikauden kylään. Kaikkiaan kivikautisia löydöksiä arvioidaan olevan Yli-Iissä 35 hehtaarin alalla.
"Koko alueelta Pahkakoskelta lähelle Yli-Iin kirkonkylää löytyi merkkejä intensiivisestä ympärivuotisesta asutuksesta, ja paikka on Suomen suurimpia lajissaan. Tämä muutti koko käsityksemme kivikautisesta asutuksesta. Siirryimme alkeellisista kotarakennelmista rivitaloihin. Myöhäisellä kivikaudella Perämeren seutu oli koko Suomen tiheimmin asuttu alue", Koivunen sanoo.
Ideasta museoksi ripeässä tahdissa
Nykyisen Kierikkikeskuksen syntysanat esitti historian emeritusprofessori Kyösti Julku vuonna 1995. Hän kirjoitti Kalevaan jutun, jossa hän pohti esihistoriallisen museon perustamisesta.
Mullistavalta tuntunut ajatus iti nopeasti.
Koivunen korostaa, että samoin kuin aikaisemmat kaivauksetkin, Kierikkikeskus oli kymmenien henkilöiden ja usean tahon yhteistyön tulos, josta saa nostaa hattua monelle, erityisesti Yli-Iin kunnanjohtajana toimineelle Anneli Mehtälälle.
"5 000 asukkaan Yli-Ii on pistänyt hankkeeseen rahaansa niin paljon, että jos Oulun kaupunki toteuttaisi suhteessa yhtä kalliin projektin, se olisi 80 miljoonan euron investointi", Koivunen vertaa.
Koivunen on vakuuttunut, että Kierikin maine kasvaa lumipallon lailla. Sitä todistaa myös tuore EU-kulttuuriperintöpalkinto. Maamme huippunähtävyyksiä esittelevät luettelot eivät tunne Kierikkiä vielä, koska se on kohteena tuore.
Helmeri Jussilaa askarruttavat Kierikin mahdollisuudet.
"Saa nähdä, miten sen kanssa sitten käy. Sehän on aivan erikoinen matkailukohde, josta ei löydy kylpylää tai laskettelurinteitä", hän aprikoi.