Liian paljosta olisimme paitsi jääneet, jos ei olisi tullut tähän hulluuteen lähdettyä", naurahtaa Sirkka Kaikkonen. Vuosia tanssilavalta tai -ravintolasta toiseen, tunti jos toinenkin harjoittelua, tuhansia ajokilometrejä ympäri Suomea ja Ruotsia sekä tiukkaa keskittymistä tanssimiseen aamun karsinnoista illan finaaliin. Sirkan ja hänen puolisonsa Sepon vapaa-aika on kulunut tanssin pyörteissä ja kuluu toivottavasti vielä pitkään.
Oululaiset lavatangon hallitsevat satasarjan Suomen mestarit ovat hölläämässä otettaan kilpailemiseen - kovin kilpailuvietin palo on hiipunut. Nyt pariskunta Kaikkonen kisaa pelkästään osallistumisen riemusta ja tanssimisen nautinnosta. "Me haluamme yhä osallistua, koska kilpaileminen on hauskaa, mutta tärkeintä ei enää ole sijoitus, vaan se, että on omaan tanssiin tyytyväinen", Seppo Kaikkonen sanoo.
Seuratanssissa kilpailemiseen Kaikkoset hurahtivat vuonna 1996, kun he sattuivat Puolangan Metsolaan, jossa oli karsintakisat alkamassa. "Päätimme ottaa osaa ja pärjäsimme niin hyvin, että pääsimme jatkoon Linnanmäelle. Helsingissä oli mukana 70 paria eri puolilta Suomea." 12 parhaan loppukilpailijan joukkoon pääseminen oli yllätys, ja siitä lähti liikkeelle pariskuntaa liikuttava harrastuskipinä.
Kaikki alkoi tansseista
Tanssi on kuulunut Kaikkosten elämään aina, toisensakin pari löysi Manamansalon tansseista 1968. "Aina on tansseissa kuljettu. Silloin kun lapset olivat pieniä, tanssiminen oli vähäistä, mutta kun pojat menivät mummolaan yökylään, me lähdettiin tanssimaan", Sirkka sanoo.
Linnanmäen tanssikisan jälkeen Sirkka ja Seppo päättivät ottaa selvää, miten olisi pitänyt tanssia pärjätäkseen ja ilmoittautuivat Jari Aaltosen tanssikouluun Oulussa. Aluksi he tienasivat tanssitunteja hoitamalla tanssikoulun myyntitehtäviä ja siivouksia ja saivat palkkioksi harjoitella ohjatusti niin Jarin kuin hänen vaimonsakin Sari Aaltosen ohjauksessa. "Parhaillaan harjoittelimme seitsemänä päivänä viikossa. Kumpikaan meistä ei aluksi suostunut myöntämään tanssivansa väärin, joka kerta piti hakea opettajat tuomariksi", Sirkka nauraa.
Satasarjan menestyjiä
Kaikkoset kisaavat ns. satasarjassa, jossa parin yhteisiän on oltava vähintään sata vuotta. "Vuodesta 98 on tässä ryhmässä oltu. Kaiken mahdollisen olemme jo saavuttaneet, mutta veri vetää edelleen lavalle. Ja miten paljon hurjan hyviä ystäviä tässä harrastuksessa - tai oikeastaan elämänmuodosta - onkaan tullut", Sirkka Kaikkonen hymyilee.
Seppo lisää, että tanssitreenien tai -kisojen jälkeen ei tarvitse lenkille lähteä. Molempien paino on muuten pudonnut kilpailuharrastuksen aloittamisen jälkeen reippaasti, Seppo on 15 kiloa ja Sirkka 7 kiloa keveämpi kuin kahdeksan vuotta sitten.
Viime keväänä pariskunta voitti Lavatanssin Tangon suomenmestaruuden, toisen kerran. Edellinen mestaruuspokaali Kaikkosilla on vuodelta 1998. Kisasäännöt kielsivät voittaneen pariskunnan miehen uudelleen osallistumisen viideksi vuodeksi, ja niinpä uutta mahdollisuutta piti odottaa tuo aika.
Marraskuussa on edessä Somerolla Unto Monosen muistokisat, joissa pari on ollut mukana kahdeksan kertaa, yhtä monta kertaa kuin kisa on järjestetty. "Ollaan sovittu, että ainakin neljä tuntia pitää noihin kisoihin ennättää harjoitella." Ensi kevättä varten Sirkka ja Seppo aikovat treenata myös rumbansa siihen kuntoon, että keväällä Oulussa järjestettävät perinteiset Kunkkukisat saadaan kunnialla läpi.
"Oulun porukat ovat ottaneet meidät hienosti mukaan, eivätkä ole koskaan ikärasismiin sortuneet. Nuorten kanssa on mukava reissata kisoissa." Oulusta löytyy muuten melkoisesti lavatanssin osaajia, sillä esimerkiksi Lavatangon yleisen sarjan mestaruus matkasi satasarjan lisäksi Ouluun. Yleisen sarjan voittajat olivat Miia Isoviita-Juha Seppänen ja kakkoseksi sijoittuivat oululaiset Kaisa Lahdensivu-Kimmo Lasanen.
Tanssissa on sitä jotain
Jo pelkkä tanssista puhuminen saa molemmat Kaikkoset säteilemään. Voi vain kuvitella, millainen on parin lavasäteily, kun he pääsevät estradille valssin, tangon tai humpan pyörteissä. Taito tuo hyvää oloa, harrastus elämänsisältöä ja yhteinen tekeminen rikastuttaa parisuhdetta.
Sepon kaksivuorotyön takia harjoittelu on jäänyt melkoisen vähälle. Oysin valvontakeskuksessa työskentelevän Sepon ja sairaalan työsuojeluvaltuutettuna toimivan Sirkan elämään on tullut myös uutta sisältöä, joka vie huomiota "vahvalta" harrastukselta. Kaikkosista tuli äskettäin isovanhempia ja Sirkan mielestä mummiudesta on tulossa iso rooli elämässä. Sepolta taas hirvenmetsästys lohkaisee suuren palan syksyn vapaa-ajasta.
Perinteiset lavatanssit ja tietyt kädenalitanssit (jenkkitanssit) pariskunta hallitsee "kohtalaisesti". Lempitanssi on tietysti suomalainen tango. "Se vain sykähdyttää, ei sitä osaa selittää. Tango vain vie mukanaan."