Harva romaani viime vuosilta on ollut yhtä kiistelty kuin Dan Brownin Da Vinci -koodi. Ron Howardin ohjauksessa siitä on muotoutunut kestoltaan ylipitkä, juoneltaan kiemurainen, mutta teknisesti komea elokuva.
Elokuvakin jakanee yleisön mielipiteet kahtia. Tästä huolimatta kuumana käyvä polemiikki varmistaa filmatisoinnille muhkeat kansainväliset kassatulot.
Dekkarimaiseen muotoon kirjoitettu tarina "maailmanhistorian varjelluimmasta salaisuudesta" alkaa kuraattori Saunieren (Jean-Pierre Marielle) murhalla Pariisin Louvre-museossa.
Maailmankuulu symbologi, professori Robert Langdon (Tom Hanks) vedetään tahtomattaan mukaan murhatutkimukseen. Mukaan lyöttäytyy myös nuori naiskryptologi Sophie Neveu (Audrey Tautou), joka neuvoo Langdonia pakenemaan murhapaikalta.
Neveuta ja Langdonia jäljittävän poliisietsivä Bezu Fachen (Jean Reno) fanaattisuus herättää kollegojenkin huomion. Elokuvan hahmoista kuitenkin vain harvat ovat niitä, joita he väittävät olevansa. Katsojaa johdatetaan tietoisesti harhaan.
Vastapuolella ovat murhanhimoinen albiino-munkki Silas (Paul Bettany) ja häntä sätkynukkena käyttävä Opus Dei -lahkon piispa Aringarosa (Alfred Molina). Tärkeitä johtolankoja sankarikaksikolle antaa arvoituksellinen Graali-ekspertti Sir Leigh Teabing (Ian McKellen).
Tarina ei ole täysin yksiviivainen. Siinä on kyse tarunhohtoisen Graalin maljan löytymisestä, Jeesuksen ja Maria Magdalenan väitetystä suhteesta ja vuosisatoja kestäneestä salaliitosta.
Da Vinci -koodista on vaikea puhua paljastamatta sen juonikäänteitä. Elokuvaversion toimivuudesta kannattaa toki kiistellä. Ohjaaja Howard ja käsikirjoittaja Akiva Goldsman ovat pyrkineet miellyttämään niin paljon kirjan lukeneita, että heidän tulkintansa jää hieman hengettömäksi.
Kuvaukseltaan ja musiikiltaan loisteliaan Da Vinci -koodin suurin kompastuskivi on Brownin romaanin faktakeskeisyys. Filmatisoinnissakaan kun juonikuviota eivät kuljeta henkilöhahmot - vaikka niiden pitäisi - vaan lukuisat uskonnollis-mystiset teoreemat.
Howard ja Goldsman ovat myös jättäneet kerronnalliseen logiikkaan turhan monta ammottavaa aukkoa.
Ilahduttava piristysruiske saadaan vasta keskivaiheilla, kun Sir Leigh Teabing astuu kuvaan. Innostuneesti miljönäärierakkonsa sisäistänyt Ian McKellen on näyttelijäkaartista ainoa, joka nauttii silmin nähden roolistaan.
Taidokas Hanks jää hieman yhdentekeväksi shakkinappulaksi.
Niiden uskovaisten, jotka pitävät Da Vinci -koodia pahimman luokan rienauksena, tulee muistaa, että kyse on loppujen lopuksi fiktiivisestä luomuksesta.
Harmi sinänsä, etteivät Ron Howard ja kumppanit kyenneet antamaan filmatisoinnille enemmän itsevarmaa ryhtiä ja luonnetta. Loppuratkaisu olisi kaivannut napakampaa otetta.