Sosiaali- ja terveysministeriö ajaa valmisteilla olevassa alkoholilain uudistuksessa uusia rajoituksia ja määräyksiä alkoholin saatavuuteen. Apuun kutsutaan myös valtiovarainministeriötä, jota kehotetaan nostamaan alkoholiverotusta muutaman vuoden välein.
Keinovalikoimassa ovat myös rattijuopumuksen rajan alentaminen ja alkoholin nauttimisen rajoittaminen yleisillä paikoilla.
Alkoholilain uudistusta valmistelevan sosiaali- ja terveysministeriön eltaantuneet esitykset tulevat juuri kun Suomessa on käynnistynyt keskustelu normitalkoista. Ministeriö luottaa kuitenkin holhoukseen. Jos jokin asia ei toimi, otetaan käyttöön keppi ja säädetään uusi rajoitus.
Alkoholipolitiikan toteuttamiseksi esitetään jälleen kerran kieltoja, ohjeita, määräyksiä ja veronkorotuksia.
Alkoholilain muutosesitys on ehtinyt herättää ansaitusti vastarintaa ja puheita uudesta kieltolaista ja pimeiden alkoholimarkkinoiden synnyttämisestä. Ministeriön esitykset ovatkin tunkkainen tuulahdus menneestä.
Ministeriö haluaa pusertaa EU-lainsäädännön tuomien vapautusten myötä 9,6 litraan vuodessa asukasta kohti nousseen alkoholinkulutuksen takaisin kahdeksaan litraan. Lisäksi alkoholikuolemat halutaan puolittaa vuoteen 2025 mennessä nykyisestä noin 1 900 kuolemasta vuodessa.
Ministeriö tunnustaa, että lainsäädäntö on epäonnistunut pahasti alkoholihaittojen vähentämisessä. Silti ratkaisuksi tarjotaan vain vanhoja konsteja, kieltoja ja rajoituksia.
Suomen alkoholipolitiikkaa on perinteisesti leimannut vahva julkisen vallan monopoli, valvonta ja moralisointi.
Vastakkain ovat olleet juoppous ja täysraittius. Asetelma elää edelleen. Välitilaan asettuvalle käytölle tai asenteelle ei oikein ole ollut tilaa. Vahva valvonta ja saatavuuden vaikeus ovat johtaneet humalahakuiseen juomiseen, kun liberaalimpi politiikka olisi voinut tehdä alkoholisuhteesta vähemmän värittyneen.
Kolmessa suuressa alkoholilain muutoksessa on lisätty alkoholijuomien saatavuutta. Kieltolain jälkeen Alko valvoi tiukasti anniskelua ja lupahallintoa, myöhemmin keskiolutlaki toi oluen ruokakauppoihin. Vasta EU-jäsenyys lisäsi alkoholin saatavuutta merkittävästi, kun valmistusta, kauppaa ja matkustajatuontia vapautettiin. Äkkirysäys toi lieveilmiöitä, jotka ovat nyt tasaantumaan päin.
Verotus ja saatavuuden rajoittaminen ovat helppoja alkoholipolitiikan keinoja, mutta ovatko ne enää sellaisia, jotka kansalaiset hyväksyvät? Alkoholilain uudistus henkii hätävarjelun liioittelua. Ministeriöltä kaivataan rakentavampia ja monipuolisempia ehdotuksia sanelun ja käskyttämisen sijaan.
Alkoholinkulutus on jo lähtenyt laskuun, ja nautitut juomat ovat miedontuneet. Nuorten raittius puolestaan on kääntynyt nousuun. Sosiaali- ja terveysministeriön on syytä kehittää alkoholilain uudistamista muutenkin kuin ongelmakäyttäjien ja häiriköiden ehdoilla. Miten olisi keveämmän juomakulttuurin ja vähemmän dramatisoidun alkoholisuhteen edistäminen?