Suomalaiset on tunnettu viinaanmenevänä kansana jo satoja vuosia.
1800-luvulla maassa käytiin taistelua juoppoutta vastaan. Taistelu poiki tuloksia, mutta se johti myös tiukkaan alkoholipolitiikkaan, jonka perinnöstä pidetään yhä kiinni.
Työterveyslaitoksen tutkija Kimmo Herttua väittää tiistain Kalevassa, että sata vuotta harjoitettu tiukka valtiojohtoinen kuri- ja hintapolitiikka ovat estäneet kansalaisten luontevan suhtautumisen alkoholiin.
Väite on kova, mutta sille on perusteensa. Suomessa on kokeiltu kaikki mahdolliset kiellot alkoholin haittojen torjumiseksi aina vuosien 1919-1932 kieltolakia myöten, mutta huonolla menestyksellä.
On aika päivittää alkoholipolitiikkamme ja miettiä, onko olemassa muita keinoja kuin kieltoja. Varsinkaan, kun ylenmääräinen holhoaminen ei tehoa. Se on testattu.
Herttua kiinnittää huomiota siihen, että tänä päivänä Suomessa alkoholin käyttöä tarkastellaan ongelmakäyttäjien näkökulmasta. Tämä vääristää kokonaiskuvan. Suurin osa alkoholia nauttivista on kuitenkin kohtuukäyttäjiä.
Ongelmakäyttäjien vaikeudet ovat asia erikseen ja vaativat oman tarkastelunsa ja toimenpiteensä. Niitä ei voi tarkastella samoilla mittareilla kuin muiden asioita.
Alkoholin haittoja ei sovi vähätellä. Onhan alkoholin liikakäyttö yksi keskeisistä kuolemaan johtavista syistä työikäisellä väestöllä. Mutta eri asia on, voidaanko väärinkäyttöä estää pelkillä kielloilla ja rahastuksella.
Viime vuosikymmenten kokemus osoittaa, että alkoholipolitiikkaan tarvitaan uusia keinoja. Sen vuoksi keskustelun tulisikin lähteä siitä, että asiaa tarkasteltaisiin keskiverokansalaisen, kohtuukäyttäjän näkökulmasta.