Mielenterveysongelmista kertominen saattaa edelleen johtaa syrjintään, holhoamiseen ja huonompiin palveluihin, sanoo psykologi Esa Aroma. Hän arvelee, että leimautumisen riski sekä yleiset epäilyt lääkehoidon ongelmista saattavat olla myös osasyy siihen, että vain noin kolmasosa masentuneista hakee apua oireisiinsa.
Mielenterveyspotilaiden kohtaamista ennakkoluuloista puhuttiin Mielenterveyspäivillä Vantaalla.
Aromaa oli juuri päättyneiden pohjalaisten masennustalkoiden vetäjä. Hankkeen aikana mitattiin sekä maakunnan asukkaiden masennusta että heidän suhtautumistaan mielenterveysongelmiin. Kyselyn mukaan 60 prosenttia pohjalaisista arveli, että masennusta pidetään häpeällisenä ja leimaavana.
Aika harva uskoo enää masentuneiden aiheuttaneen itse omat ongelmansa, mutta peräti 40 prosenttia pohjalaisista piti masennusta heikkouden ja yliherkkyyden merkkinä.
- Sairauksiin liittyvää stigmaa eli häpeäleimaa ei pidä vähätellä, sanoo ylihoitaja Paula Ranne Satakunnan keskussairaalasta.
Hänen mukaansa terveydenhuollon ammattilaiset eivät itsekään ole vapaita leimaavista asenteista. Heidän asenteensa vaikuttavat myös siihen, millaista hoitoa potilaat saavat.