Raúl huomaa Elenan juuri sillä hetkellä, kun katossa läpättävä tuuletin hulmauttaa tämän hiuksia ja tuo hänen mieleensä muinaisilla rannoilla vaeltaneet nymfit. Raúlin silmät jäävät kiinni Elenaan kuin suussa lähmääntynyt vaniljafudge. Elenan silmät katsovat ei-minnekään.
Elenalla on savuke kädessään, mutta on kuin hän olisi jo aikaa sitten unohtanut sen. Savu juoksee sormien välistä ohuena vanana ja hajoaa hetikohta tuulettimessa syntyviin pyörteisiin. Elenan hiukset ovat kuin putous. Elena on jumalatar, Elena on runo. Loppusoinnuton ja koukeroisia ilmauksia täynnä.
Raúl sytyttää oman savukkeensa eikä kykene pitelemään sitä niin huolettomasti kuin haluaisi. Hän katsoo ikkunaa, seinää, jukeboksia ja miestä vastapäätä. Hän pyyhkäisee hikeä otsaltaan ja nojaa taaksepäin tuolissaan. Hän kopauttaa savukettaan tuhkakupin laitaan -- peukalollaan, ei etusormellaan.
Ja kaikessa, mitä Raúl tekee, on välttelyn läpitunkeva sivumaku.
Elena tapailee kädellään lasia, joka on jo aikaa sitten siivottu pois. Hän nostaa savukkeen huulilleen ja huomaa sen palaneen loppuun. Hän tumppaa sen baaritiskiin, koska kuvittelee tuhkakupin olevan siinä.
Ja kaikesta, mitä Elena tekee, voi nähdä, että hän on jossain muualla.
Raúl ja Elena sattuvat katsomaan toisiaan juuri silloin, kun kappale jukeboksissa vaihtuu eikä hetkeen kuulu muita ääniä kuin lasin kolahdus pöytää vasten ja tuulettimen tasainen, vieno fläp-fläp.
Kun musiikki alkaa, kaikki on jo tapahtunut. Raúl on nytkähtänyt tuolissaan eteenpäin, säpsähtänyt Elenan silmissä läikähtävää pelkoa ja koettanut nousta tuolistaan pääsemättä kuitenkaan ylös. Elena on nähnyt jonkin katseen pilkahduksen, jonkin suupielten asennon, joka on aiemmin kuulunut jollekulle muulle.
Ja Elena on juossut kadoksiin niin nopeasti, ettei Raúl ole voinut olla varma siitä, onko kaikki tapahtunut oikeasti. Kaiken on pilannut ajoitus, tuo lukuisten viiltävänsuloisten rakkaustarinoiden surma. Raúl on yrittänyt saada otetta seuraavasta hetkestä, kun Elena on vielä paennut edellistä.
En tiedä, keitä Raúl ja Elena olivat tai mitä sitten tapahtui. Ei tässä ollut sen kummallisempaa pointtia. Tulipahan kirjoitettua julki, kun vielä uskaltaa. Pian saattaa näet tästäkin lystistä häkki heilahtaa.
On se ja sama, mitä ehdotukselle kieltää tupakointikuvaukset mediassa tällä hetkellä kuuluu -- toteutuu se jossain vaiheessa kumminkin. Sen jälkeen kriminalisoidaan tupakkatuotteiden ajatteleminen. Virkavallan edustaja kopauttaa olkaan puistonpenkillä auringosta nautiskelevaa ja sanoo, että nyt on sen verran tyytyväinen ilme kasvoilla, että pääkopassa mahtaa leijailla syntinen savu.
Eivät ne rajoitukset, mutta se terveysfasismi.
