Jos jostain asiasta kannattaa olla toiselle kateellinen, niin se on kielitaito. Kielitaidosta on paitsi hyötyä myös hupia. Englannin kielen valta-asema on laiskistanut lapset ja aikuiset harrastamasta muita kieliä ja se vasta on vahinko!
Pakkoruotsi on taas päivän puheenaihe. Viime viikkoina olen monta kertaa lennättänyt kauniin ajatuksen opettajalle, joka piiskasi oppilaisiinsa ruotsin kielen taidon niin, että he osaavat yhä vaikka keskellä yötä ladella ruotsin kielioppisäännöt tai osan niistä, ruotsiksi. Pakko kai se oli silloinkin, mutta yhtä lailla pakolta tuntui kaikki muukin koulussa.
Mistä nyt on oikein kyse? Pakkoruotsia vastustavien koululaisten mielestä aikuiset haluavat pakkosyöttää heille ruotsia ihan vaan kiusalla. Aikuisten mielestä ns. bättre folk yrittää kynsin hampain pitää kiinni asemastaan. Totta on, että raha ja valta olivat aikoinaan ruotsinkielisillä. Mutta hoi! Maailma on muuttunut, niin myös Suomi.
Ruotsin kielen puolesta taistelevien kannattaa pitää mielessä, ettei pakolla ole koskaan saavutettu mitään hyvää. Se toinen vaihtoehto toimii aina tehokkaammin. Argumentoinnissa kannattaa olla tarkkana: yleissivistys ei ole ruotsin kielen taidosta kiinni!
Pakkoruotsi herättää kiihkeitä tunteita yhtä lailla kouluissa kuin maamme hallituksessakin. Ihan varmaa on, että taas noussut äläkkä ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys, vaan se on myös ihan silkkaa valtapolitiikkaa. Jos näin ei ole, koko kiistely on vielä tyhjänpäiväisempi kuin miltä se nyt tuntuu.
On tapahtunut näin: opetusministeri Tuula Haatainen haluaa vakinaistaa kahdeksan vuotta kestäneen ylioppilaskokeen rakennekokeilun, jossa vain äidinkieli on kaikille pakollinen koe. Sen lisäksi ylioppilaskokelaan pitää valita neljästä aineesta kolme. Vaihtoehtoina ovat toinen kotimainen, matematiikka, reaali ja vieras kieli.
Ruotsalaisessa kansanpuolueessa kihisee. Kielipuolueen käytöksen tavallaan ymmärtää, mutta ovatko kielipuoluelaiset tietoisia siitä, etteivät kokeilussa mukana olleet oppilaat suinkaan ole hylkineet ruotsia, vaikka pakko poistuikin. Esimerkiksi Oulun normaalikoulussa, joka on rakennekokeilussa mukana, 76 abiturientista vain neljä jätti ruotsin kielen kirjoittamatta.
Eikä ruotsia olla poistamassa pakollisten oppiaineiden joukossa. Pakko poistuu vain yo-kokeesta. Sekin on varmaa, että tässä maassa puhutaan suomea ja ruotsia tästä eteenpäinkin käy kieliriidassa miten tahansa.
Onneksi meillä on pääministeri Matti Vanhanen! RKP saa pääsiäisen ajan vielä sulatella ajatusta ruotsin kielen poistamisesta ylioppilaskirjoituksista pakollisena aineena. Sillä niinhän tässä käy. Pyhien aikana RKP:lle saattaa kirkastua se, ettei kyse suinkaan ole ruotsin kielen aseman heikentämisestä.
RKP on esittänyt omana vaihtoehtonaan mallia, jossa yo-kokeessa kirjoitettavien aineiden määrä nostettaisiin neljästä viiteen, joista kolme olisi valinnaista. Järjetön idea kuopattiin heti.
Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmässä on henkilöitä, jotka olisivat jättämässä hallituksen, jos kiistassa tulee tappio. Äänestykseen varmaan joudutaan, mutta kuka uskoo tosissaan, että 4,6 prosentin kannatuksen viime eduskuntavaaleissa saanut puolue jättäisi hallituksen ja kaksi ministerin paikkaa ylioppilaskokeen rakenneuudistuksen takia? Vihreät voisivat kertoa kannattaako se.