Kolumni

Kielitaito laajentaa tilaa liikkua työmarkkinoilla, mutta Suomessa kielitaito on heikkenemässä

Suomalaiset pitävät itseään kielitaitoisena kansana, mutta todellisuudessa tuo taito on heikkenemässä.

-

Suomalaiset pitävät itseään kielitaitoisena kansana, mutta todellisuudessa tuo taito on heikkenemässä. Kouluissa kielten opiskelun suosio on laskenut ja kielivaranto on kapea. Englannin osaamista harvemmin kyseenalaistetaan, mutta muiden kielten kohdalla motivaatio näyttää olevan hukassa. Etenkin ruotsi herättää vahvoja tunteita.

On monia syitä osata useita kieliä. Yksi ilmeisimmistä on, että elämme muuttoliikkeiden maailmassa. Tänä päivänä liikutaan ja muutetaan paljon, sekä maan sisällä että ulkomaille. Vuoden 2016 tilastojen mukaan puolet suomalaisista on muuttanut pois syntymäpaikkakunnaltaan.

Suuren Ruotsiin-muuton huippuvuosista on tullut kuluneeksi 50 vuotta. Kymmenet tuhannet lähtivät silloin vuosittain työn ja paremman elintason perään Ruotsin teollisuuskeskuksiin, kaikkiaan noin 400 000 suomalaista 1950–1970-lukujen aikana.

Siirtolaisuus oli samalla osa kaupungistumiskehitystä. Liikkeelle lähdettiin erityisesti Pohjois-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan maaseudulta, jonka pientilat eivät enää elättäneet suuria ikäluokkia. Monille paikkakunnille muuttoliike merkitsi suurta menetystä, esimerkiksi Pudasjärveltä lähes viidesosa asukkaista lähti Ruotsiin.

Suuri muutto hyödytti molempia maita. Suomessa painittiin työttömyyden ja yleisen näköalattomuuden kanssa, Ruotsissa kaivattiin työtekijöitä pyörittämään voimakkaasti kasvavan talouden pyöriä. Siirtolaisuus toimi varaventtiilinä, joka tasasi elintaso- ja työllisyyseroja maidemme välillä.

Puoli vuosisataa sitten kieli- ja ammattitaito eivät olleet muuton edellytyksiä, sillä tehtaissa tarvittiin käsiä. Tänä päivänä tilanne on toinen: nyt liikkuvat etenkin osaajat. Ruotsi on edelleen suomalaisten suosituin kohde, vaikka enää ei puhuta massamuutosta.

Viime vuosina Pohjanlahden taakse ovat suunnanneet etenkin Suomen ruotsinkieliset, jotka ovat vahvasti yliedustettuja muuttovirroissa Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin. Ajatuspaja Magman raportit Hjärnflykt eller inte? (2016 ja 2019) osoittavat, että lähes 20 000 suomenruotsalaista on muuttanut 2000-luvulla Ruotsiin. Se on yli kuusi prosenttia kaikista ruotsinkielisistä. Ei ole mikään ihme, että Ruotsi vetää. Sen talouskehitys on ollut suotuisaa, kun Suomessa tarvottiin pitkään paikallaan. Ruotsin elintaso on korkeampi, ja siellä on tarjolla paljon kiinnostavia työ- ja opiskelumahdollisuuksia.

Etenkin Tukholma houkuttelee. Monet muuttajat kaipaavat suurkaupungin elämäntyyliä – ”jotakin isompaa”. Ruotsinkielisten muuttoliike on siten osa urbanisaatiota, jota ei ole syytä ymmärtää pelkkänä siirtolaisuutena. Kyse on ilmiöstä, jota voi hyvin verrata Suomen sisäiseen muuttoon.

Miksi Ruotsi ei houkuttele suomenkielisiä? Vastaus liittyy todennäköisesti kielitaidon puutteeseen.

Suomen ja Ruotsin yhteys on luonteva ja yhteiskunnat samankaltaisia. Ruotsi on Suomen toiseksi suurin vientimaa, ja taloutemme ovat muiden pohjoismaiden kanssa hioutuneet tiiviiksi työmarkkina-alueeksi. Mutta ruotsia ei osata – tai koeta osattavan – tarpeeksi hyvin, jotta tosissaan tartuttaisiin lähinaapurimme tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Helposti unohdetaan, että suomen kielen osaaminen on myös etu Ruotsissa. Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtaja Kjell Skoglund on todennut, että molempien kielien taitajilla on kova kysyntä Ruotsin työmarkkinoilla. Suomea tarvitaan sekä kauppayhteyksien hoitamiseen että Ruotsin suuren suomenkielisen väestön palvelutarpeeseen.

Muuttoliikettä Suomen ja Ruotsin välillä vauhdittavat ja pitävät yllä aikaisemmin syntyneet verkostot. Sukulaisia ja tuttuja asuu eri puolella Ruotsia, heiltä kuullaan uusimmat tiedot ja saadaan mahdollisesti ajatus seurata perässä. Niin kutsuttu ketjumuutto suomenkielisestä Pohjois-Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaalta tosin näyttää hiljentyneen.

Hyvä ruotsin kielen taito helpottaa myös muuttamista maan sisällä. Eurobarometrin (2006) mukaan suomalaiset liikkuvat alueellisesti ja vaihtavat työpaikkaa usein verrattuna muihin EU-maihin. Muutossa voi joutua eri kielelliseen ympäristöön kuin missä on kasvanut. Ruotsin taito laajentaa työmarkkinoita ja auttaa sopeutumaan vaikkapa Pohjanmaan rannikkoseudulle, jossa on paikoin pulaa työvoimasta. Toisaalta kaksi kolmasosaa asuvat vielä syntymämaakunnassaan, missä ei välttämättä törmää muihin kieliin.

Kielten opiskelu on osa sivistystämme ja resurssi sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Edellytykset ruotsin taidon kohentumiseen ovat olemassa. Ajatuspaja e2:n tutkimuksen (2017) mukaan 69 prosenttia suomalaisista haluaisi osata ruotsia paremmin. On siis panostettava opetukseen ja nostettava kielten arvostusta. Tämän päivän varaventtiiliä, pohjoismaisia työ- ja opiskelumarkkinoita käyttävät suotta vain suomenruotsalaiset, kun tilaisuuksia olisi myös suomenkielisille. Kouluruotsilla pääse yllättävän pitkälle.

Kaisa Kepsu on tutkija Ajatuspaja Magmassa.