Pitkin kevättä olemme kuulleet erittäin huolestuttavia uutisia useista medioista: suomalaisten kielitaito köyhtyy. Nyt tätä ristiriitaista tilannetta käsiteltiin myös Kalevassa (18.4.).
Ristiriitaista siksi, että kielivarannon supistuminen ei ole looginen suuntaus: maailma kansainvälistyy, mutta suomalaisten kielitaito kapenee. Luotamme englantiin.
Niin hieno ja ilmaisuvoimainen kieli kuin suomemme onkin ja niin yleispätevältä kuin englanti äkkiseltään voisi tuntua, meillä ei pienenä kieliryhmänä ja väestönä ole varaa tällaiseen kehitykseen.
Olen itse elämäni aikana opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa ja nyt aikuisena espanjaa sekä venäjää, myös vähän viroa. Vaasan yliopistossa valitsin sivuaineeni nykysuomen lisäksi stadin slangin ja saamen. Tälle kesälle olen ilmoittautunut Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston italian opintoihin Oulun yliopiston vaatimusten mukaisesti.