Ulkomaista työvoimaa tarvitaan polttavasti jo nyt muutamilla erityisosaamista vaativilla aloilla, mutta Suomi on suurten ikäluokkien nopean eläkkeelle siirtymisvauhdin takia muutaman vuoden kuluttua pulassa ilman muualta tulevaa aktiiviväkeä. Sen tosiasian tunnustaneita hätkähdyttää varmasti tieto, että ulkomailta tänne palkattujen työntekijöiden työsuhteista noin puolet loppuu jo ennen aiottua ajankohtaa. Syynä on hyvin usein perheen huono viihtyvyys.
Vapaa-ajalleen tekemistä keksivät ja tuttavia löytävät viihtyvät ja pysyvät. Vaikeuksia tulee siitä, ettei suomi kuulu maailmankieliin. Kuitenkin englannilla pääsee täällä monissa asioissa ainakin hyvään alkuun. Sen havainneet ovat jo työntäneet jalan suomalaisen yhteisön ovenrakoon.
Oulussa on oivallettu, että muualta tulevien työntekijöiden ja heidän perheidensä kotoutus on alueen yrityksille oivallinen kilpailutekijä. Muuttajien omien kokemusten mukaan he tarvitsevat vinkkejä melko tavallisiin asioihin. Ilman suomenkielen taitoa on vaikea löytää tietä kulttuuripalveluihin, sosiaaliseen elämään, liikuntaan, jopa opiskeluunkin. Sellaisia vaikeuksia on syytä helpottaa myös veronmaksajain varoin.
Mitään massiivista organisaatiota ei onneksi hankkeeseen aiota pystyttää ainakaan Oulussa eikä toivottavasti muuallakaan. On hyvä muistaa, että päävastuu tulijoiden ja heidän perheidensä kotoutumisesta kuuluu heille itselleen ja ulkomaista työvoimaa palkkaaville yrityksille. Muualta työvoimaa hankkivien kannattaa tarjota myös yksinkertaisilta vaikuttavia arkielämän neuvoja.
Raskas kaupungin kotoutusorganisaatio antaisi holhousyhteiskunnan leiman, eikä syyttä. Kun EU-tavoiteohjelmista on kuitenkin mahdollista löytää rahaa sopeutumista auttavaan toimintaan, sitä voi ja kannattaa hyödyntää. Yksi palkattu työntekijä ehtii varmaankin Oulussa auttamaan riittävästi muuttajia, koska pakolaisille on omat järjestelmänsä.
Menevätpä muuttajat mihin maahan tahansa, sitä helpommin paikallisiin yhteisöihin pääsee, mitä enemmän tulija vaivautuu opettelemaan maan kieltä. Suomi on vaikea kieli, mutta sitä oppii kyllä, jos on halua oppia. Sen totuuden oivallettuaan monet muuttajat ovat havainneet saapuneensa kiinnostavaan paikkaan.
Niin paljon kuin Suomessa ymmärretäänkin ja osataan puhua englantia, on rehellistä kertoa tulijoille, että parhaat ja monesti myös tärkeimmät ja mehevimmät jutut kerrotaan sittenkin vain suomeksi. Kenelläkään ei ole jatkuvasti tulkkia vieressään.
paakirjoitus@kaleva.fi