Huomenna perjantaina valtiovarainministerin töissä aloittava demarijohtaja Eero Heinäluoma nousee jo pari tuntia valan vannomisen jälkeen Atlantin ylittävään koneeseen. Heinäluoman määränpää on Washington, jossa järjestetään Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteiskokous. Paikalla on valtiovarainministereitä ja keskuspankkien johtajia joka puolelta maailmaa.
Kokoukseen osallistuminen tietää sitä, että Heinäluoma pääsee testaamaan viime aikoina tarmokkaasti kohentamaansa englannin kielen taitoaan. Kesällähän tuli julki tieto siitä, että Heinäluoma on ollut eduskunnan varoin kolmella yhteensä 14 000 euroa maksaneella kielikurssilla.
Vaikka ministeriltämme jäisi vielä tässä kokouksessa jotain tärkeää sanomatta tai ymmärtämättä, ei Suomi suuria menetyksiä kärsi. Kokous on paljon tärkeämpi kehitysmaille. Heinäluoma voikin hyvin ottaa tapahtuman englanninkielisen talous- ja kehitystermistön käytännön kurssina. Kansakunnan kannalta tärkeämmät hetket ovat edessä ensi vuoden syksyllä.
Myös oikeusministeriksi siirtyvän Leena Luhtasen kielitaito on noussut otsikoihin. Ahvenanmaan kansanedustaja Roger Jansson pahoitteli Åland-lehdessä oikeusministerin vaihdosta, koska hänen mukaansa Johannes Koskinen on hoitanut Ahvenanmaalle tärkeitä asioita hyvin. Luhtasesta Jansson totesi : "Hänellä on kieliongelmakin. Toivon, että hän syventää taitojaan."
Janssonin voisi kuvitella ruotsinkielisenä tietävän, kuka ruotsin hallitsee, kuka ei. Luhtasen mukaan Jansson ei tiedä. Ministeri muistuttaa Ilta-Sanomissa, että on suorittanut valtion virkakielitutkinnon ja on kaiken lisäksi johtanut kaksikielistä Espoon valtuustoa. Varmemmaksi vakuudeksi Luhtanen kyseenalaistaa sen, onko Jansson pystynyt työssään ajamaan Ahvenanmaan asiaa.
Olkoot Heinäluoman englanti ja Luhtasen ruotsi mitä ovat, tosiasiaksi jää, että kielitaito on poliitikoille yhä tärkeämpi työkalu, ja aivan erityisesti huippupoliitikoille. Asian merkitys konkretisoituu ensi vuoden loppupuoliskolla, kun Suomi toimii EU:n puheenjohtajamaana, eikä näillä näkyvin aivan vähäisin haastein.
Kokoussaleissa ministerien taustoilla hikoilevat kopeissaan tulkit, mutta asioita ei ajeta eteenpäin vain suurissa pöydissä. Usein ratkaisujen pohja luodaan nimenomaan epävirallisissa yhteyksissä. Niissä hyvän kielitaidon merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Sopii siksi toivoa, että muutkin ministerit kuin Heinäluoma käyttävät jäljellä olevan vajaan vuoden tehokkaaseen opiskeluun, jos englanti ei sujuvasti taivu. Muidenkaan kielten kertaus ei mene hukkaan. Mahdollisesti kielitaitoiset valtiosihteeritkään eivät nimittäin ehti vuoden päästä ministeriään joka tilanteeseen pelastamaan. Ruotsin kielen taidon puolestaan pitäisi ministeriksi valittavalta olla itsestäänselvyys, sekä kotimaisista että pohjoismaisista syistä.
On ministerien joukossa monen kielen taitajiakin, kuten Erkki Tuomioja. Kun kyseessä on ulkoministeriys, ei virkaan toistaitoisia kielipäitä pidä päästääkään.
Suomessa ei ministerien virallisista henkilötiedoista näy kielitaitoa. Toisenlainen käytäntö on ainakin Virossa. Pääministeri Andrus Ansipin nettisivut esimerkiksi kertovat hänen puhuvan viron ohella sujuvasti englantia ja venäjää sekä saksankin taipuvan niin, että toimeen tulee.
Kun kansainvälisten yhteyksien merkitys politiikassakin kasvaa, kannattaa kansalaisten selvittää edustajiensa kielitaito viimeistään siinä vaiheessa, kun heidän jatkonsa on seuraavan kerran katkolla.