Suomalaisten tyytymättömyys oman kielensä syrjintään pohjoismaisessa yhteistyössä purkautui ilmoille torstaina, kun Pohjoismaiden neuvosto päätti istuntonsa Kööpenhaminassa.
Suomalaisia kansanedustajia ärsytti se, että monet kokousasiakirjat olivat jälleen kerran saatavilla vain tanskan kielellä, mitä jopa ruotsia osaavien suomalaisten on vaikea ymmärtää. Tämä vaikeuttaa selvästi kokouksiin valmistautumista ja osallistumista asioiden käsittelyyn.
Tilaisuus julkiseen protestiin tarjoutui, kun kokouksessa käsiteltiin pohjoismaista kielipoliittista julistusta, jossa ylevähenkisesti korostetaan kaikkien pohjoismaisten kielten kunnioittamista. Koko suomalaisten ryhmän nimissä asiasta valittanut Martin Saarikangas (kok.) vaati tilanteen korjaamiseksi lisää kielenkääntäjiä.
Tanskan opetusministeri Bertel Haarder sanoi ymmärtävänsä suomalaisten huolen, mutta ei voinut muuta kuin pahoitella tilannetta.
Saarikangas puhui itse tällä kertaa ruotsiksi, jotta viesti olisi mennyt perille mahdollisimman monelle salissa istuneelle muiden Pohjoismaiden kansanedustajalle.
Kansanedustajien puheet tulkataan kaikille pohjoismaisille kielille, mutta suomalaiset ovat panneet merkille, että muiden maiden edustajat eivät useinkaan vaivaudu kuuntelemaan tulkkausta, jos suomalaiset käyttävät omaa kieltään. Tätä on pidetty jopa loukkaavana.
Suomen valtuuskuntaa johtanut Outi Ojala (vas.) sanoi, että tällä kertaa suomalaiset käyttivät tavanomaista enemmän omaa kieltään. Taustalla oli halu osoittaa kaikin tavoin, ettei olla tyytyväisiä suomen kielen asemaan.
-- Kaikkien pitää nähdä vaivaa toisten ymmärtämiseksi, se ei ole vain suomalaisten asia. Mitään parannuksia ei tule, ellei itse nosta profiilia, Ojala sanoi.
Steniuksen protesti toi muutoksen
Suomen kielen käyttäminen kansanedustajien pohjoismaisessa yhteistyössä ei pitkään ollut mahdollista ollenkaan. Puheita ei tulkattu suomeksi tai suomesta muille kielille. Muutoksen sai aikaan takavuosien kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen (vas.), joka vuoden 1975 istunnossa järjesti julkisen protestin puhumalla kaikkien yllätykseksi vain suomea.
Tulkkaukset alkoivat pari vuotta sen jälkeen. Kokousasiakirjoja oli aiemmin paremmin saatavilla suomeksi, kun suomalaiset hoitivat ja kustansivat itse käännöstyön. Tilanne muuttui -- ja myös huonontui, kun Suomessa päätettiin, että käännöstyö kuuluu yhteisesti kustannettaviin asioihin ja neuvoston Kööpenhaminassa istuvalle neuvoston sihteeristölle.