"Harjoitustilanteessa kollega käveli ohitseni ja tuumasi, että jumalauta sä olet pantavan näköinen."
Seksuaalinen häirintä on tuttua teattereissa ja alan oppilaitoksissa.
Naisnäyttelijä kertoo nimettömänä, että samaisella kollegalla oli tapana retostella naisten sukupuolielinvitseillä ja törkeillä letkautuksilla.
Teatteri-lehti kysyi Suomen Näyttelijäliiton jäseniltä, kuinka moni on kokenut seksuaalista häirintää alan töissä tai oppilaitoksissa. Kyselyyn vastasi 34 näyttelijää, joista 24 naista ja 10 miestä. Naisista 22 ja miehistä 4 kertoi kokeneensa ammatissaan seksuaalista häirintää.
Seksuaalista häirintää teatterissa käsittelevä Teatteri-lehden numero ilmestyy tänään.
Tirkistelyä, lähentelyä
Häirintä kohdistuu pääasiassa nuoriin nais- ja miesnäyttelijöihin, lehti referoi.
Alan oppilaitoksissa ahdistelijoita ovat tyypillisesti opettajat, esitysten harjoitustilanteissa ohjaaja tai teknisen henkilökunnan edustajat. Teatterinjohtajien on koettu käyttävän sukupuolista ahdistelua etenkin työhönottotilanteissa.
"Kärjistyneimmillään seksuaalinen kanssakäyminen on asetettu ehdoksi työn saamiselle."
Ahdistelu ja häirintä konkretisoitiin vastauksissa suoriksi sukupuolisen kanssakäymisen ehdotuksiksi, intiimeiksi illallistarjouksiksi (teatterinjohtajien taholta), lähentelyksi, rivoiksi puheiksi, ulkonäön, erityisesti naisten rintojen arvosteluksi ja kommentoinniksi (ohjaajat), tirkistelyksi pukuhuoneissa ja naisten vaihtaessa rooliasuja kulisseissa (tekninen henkilökunta), pitkitetyiksi kosketteluiksi ja kielisuudelmiin pakottamiseksi esityksissä ja harjoituksissa (vastanäyttelijät).
"Kerran tv-näytelmän kuvauksissa minulla oli vain yöpaita päällä ja vastanäyttelijä, vanhempi mies, tarttui nänniin. Kamu löi miestä rätillä, ja kovaa löikin", kertoo näyttelijä Ona Kamu, 41, kokemuksistaan.
Hän toteaa, ettei kaikista huomionosoituksista nuorempana ottanut selvää, olivatko ne häirintää vai lähimmäisen rakkautta.
"Tällä kokemuksella sanoisin, että ne olivat kyllä häirintää."
Toinen puoli kolikkoa on reittä pitkin rooliin tai kiinnitykseen kiipeäminen. Näyttelijä Jorma Markkula, 63, kertoo Tampereen molemmissa isoissa teattereissa työskennelleenä tavanneensa "vanhan liiton" teatterinjohtajia, jotka saattoivat ottaa näyttelijöiksi rakastajattariaan.
Samat nimet toistuvat
"Naisnäyttelijöille on työyhteisössä annettu seksuaalisen riistan rooli ja yliseksualisoitu asema", toteaa teatterialan sukupuolikysymystä tutkinut näyttelijä Helena Kallio.
Teatteri-lehteen haastateltu Kallio kuitenkin korostaa, että myös miehiä häiritään teatterissa sukupuolisesti ja seksuaalisesti.
"Häirityksi ja syrjityksi voi tulla myös seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi: jos esimerkiksi epäillään ykskantaan, ettei homoseksuaalin miesnäyttelijän ammattitaito voi riittää heterolemmenkohtauksen esittämiseen."
Teatterinjohtajille ja ohjaajille voi syntyä houkutus käyttää valta-asemaansa väärin.
"En halua nimetä ketään, vaikka ikävä kyllä täytyy todeta, että samat nimet toistuvat naisnäyttelijöitä haastatellessani", Kallio paljastaa. "Mitä nuorempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän tämä yleensä sopeutuu. Varsinkin, kun tiedossa on, että ohjaajat ja johtajat päättävät siitä, millaisia rooleja näyttelijät saavat."
Rajanylityksiä 80-luvulla
Kolmasosassa näyttelijöiden vastauksista mainitaan alan opettajien oppilaisiinsa 1980- ja 1990-luvuilla kohdistama seksuaalinen häirintä.
Pekka, 38, (nimi muutettu) kertoo kuulleensa tapauksista, joissa kansanopistoissa miesopettaja joka vuosi makasi naisopiskelijoiden kanssa.
Teatterikorkeakoulussa 90-luvulla Pekka näki harjoitteita, joiden "tehtävänä tuntui olevan toimia opettajan seksuaalifantasioiden purkureittinä".
Teatterikorkeakoulun tilanteesta tänään kertovat näyttelijäntyön professorit Kati Outinen ja Vesa Vierikko, ohjaajantyön professori Maarit Ruikka sekä rehtori Paula Tuovinen.
Seksuaalinen häirintä on Teakissa nykyään olematon tai marginaalinen ilmiö, kiteyttää Helena Kallio haastattelut. Toisin oli etenkin 80-luvulla.
"Tuolloisen naisia alentavan työkulttuurin ja "mahdollisimman toteen"´, henkilökohtaisesti autenttiseen ilmaisuun pyrkivän teatterieetoksen puitteissa erilaisia rajanylityksiä, kaltoin kohtelua ja kiusaamista tapahtui mennen tullen."
Turkka-metodi syynissä
Vesa Vierikko sanoo kieltävänsä raiskausharjoitukset: "Vain kuolleen ruumiini yli."
Ohjaajaoppilaan, joka haluaa teettää "turkkalaisen rankkoja harjoitteita", on nykyään perusteltava selkeästi, miten ne palvelevat taiteellisesti.
"Seksuaalikulttuurin muutokset ja yhteiskunnallinen tasa-arvon edistyminen näkyvät opettajien mielestä myös teatterialalla", toteaa Kallio. "(Kati) Outinen arvelee itseään vähintään kymmenen vuotta nuorempien tietävän selkeämmin rajansa: ´Ne ei vaan suostu kaikkeen, vaan asennoituvat, että pitäkää harjoitteenne.´"
Työterveyslaitoksen sivulta löytyy ohjeita häirinnän kohteeksi joutuneelle (Tyopaikkakiusaaminen)