Oulu
Jalosen perheen olohuone tai oikeastaan koko alakerta on yhtä pelikenttää. Korituoli on käännetty nurin maaliksi ja portaiden alla on kasa jääkiekkovarusteita.
Tällä kertaa siinä makaavat vain viisivuotiaan Verneri Jalosen kamppeet; 15-vuotiaan Kristerin ja Hannu-isän varusteet ovat kuivumassa pesuhuoneen lattialla ja saunan lauteilla. 13-vuotias Fanny on jättänyt omansa Linnanmaan jäähallin kuivauskoppiin.
"Tänä syksynä pesuhuoneessa onkin väljempää, kun Fanny pelaa Kärppien naisten mestaruusjoukkueessa ja Krister C 1 -junnuissa. He saavat säilyttää varusteitaan jäähallissa, mutta joskus Krister tuo ne edelleen kotiin, koska hän pelaa myös koulussa", perheen äiti Arja Jalonen selittää.
C 1 -juniorit ovat ensimmäinen ikäluokka, joka saa kuivauskopit jäähallista, Hannu Jalonen kertoo. Nuoremmille niitä ei riitä. Lisäksi kaupungissa on lukuisia puulaakijoukkueita, joiden jäsenet joutuvat kuivattamaan kamppeensa kotona. Hannu Jalonen pelaa Nitro-Kärpissä sekä Bulldogseissa, molemmissa kerran viikossa. Lisäksi hän valmentaa junioreja.
Verneri on aloittanut Kärppien luistelukoulun, jossa hän käy maanantaisin ja lauantaisin. Fannylla ja Kristerillä harjoituksia on kolme neljä kertaa viikossa ja pelit päälle. Kesäisin Fanny pelaa pesäpalloa. 16-vuotias Emilia pelaa koripalloa ja 11-vuotias Roosa on cheerleaderina amerikkalaisessa jalkapallossa. Arja Jalonen jumppaa ja lenkkeilee.
"Suihkuun päästäkseen täytyy aina siirrellä urheiluvarusteita pois tieltä saunan puolelle tai olohuoneeseen", Arja Jalonen huokaa.
Hajuun tottuu
Jalosten rivitalokodissa on kuusi huonetta ja keittiö. Ihmisille tilaa on tarpeeksi, mutta urheiluvälineille ei. Sama ongelma tuntuu olevan ainakin kaikissa kiekkoilevissa perheissä.
"Siitä on ollut puhetta toisten äitien kanssa. Jotkut kuivattavat kamppeet kodinhoitohuoneessa, mutta ei sekään ole kovin hyvä paikka. Ulkona tai kylmässä varastossa niitä ei voi pitää, koska ne homehtuvat. Lattialämmitys pesuhuoneessa on aivan ehdoton. Ilman sitä emme selviäisi", Arja Jalonen sanoo.
Jotkut puulaakikiekkoilijat joutuvat kantamaan varusteensa työpaikalle, koska vaimo ei anna tuoda niitä kotiin hienhajun takia. Pannuhuone on monissa omakotitaloissa hyvä kuivatuspaikka. Joissakin kerrostaloissa taas on lämmin ullakko, jossa on väljää tilaa varusteille.
"Me olemme varmaan niin tottuneita hajuun, ettemme huomaa sitä", Arja Jalonen nauraa. "Emilia kyllä valittaa aina, että hyi kun täällä haisee."
Viikko sitten Arja Jalonenkin havahtui tavallista pistävämpään lemahdukseen. "Kristerin luistimet, pohjalliset ja sukat olivat saunassa kuivumassa. Löyhkä oli hirveä. Otin sukat ja pesin ne, mutta sitä ei olisi saanut tehdä. Niistä hävisi kuulemma taika! Niitä ei ollut pesty puoleentoista vuoteen."
Hikipuvun Krister sanoo heittävänsä pesuun "vissiin pari kertaa kuukaudessa", mutta isän mielestä sen saisi tehdä useammin. Varusteista luistimia, kypärää ja polvisuojia ei voi pestä, muut voi silloin tällöin.
"Vernerin varustekassikin jo haisee, jos se jää kiinni. Haju tarttuu myös pitkäksi aikaa Verkun käsiin", äiti on huomannut.