SM-liiga, 6. välierä
Kärpät-Blues ja. 4-3
(1-1, 0-2, 2-0, 1-0)
Oulu Lähes 6000 katsojaa seisoo tanakasti aloillaan ja hakkaa rytmikkäästi käsiään yhteen. Osa huutaa, osa hurraa, osa ulvoo. Jokainen tekee sen, minkä parhaiten osaa.
Yhteistä on se, että kaikilla on hauskaa.
Kaukalossa Bluesin kaksimetrinen maalivahti Mikko Koskinen on viimeinen espoolaisvieras, joka poistuu parrasvaloista. Arvatenkin pettyneenä, jos sitä näin lievällä ilmauksella voi kuvailla.
Sitä vastoin mustakeltainen kärppälegioona ottaa yleisön tavoin ilosta kaiken irti. Elekielin annetut kiitokset ja palkinnot sinkoilevat molempiin suuntiin.
Raastava kuusi ottelua kestänyt taistelu on siis ohi. Kärpät juhlittuna sankarina - Blues sankarillista vastarintaa tehneenä ja kaikkensa antaneena kiistakumppanina.
Komea kuti sisään
Kärpät nousi kuin kuilun partaalta, teki lähes mahdottomasta mahdollista, kesti kaikki koettelemukset ja löysi paikkansa auringosta. Suomeksi sanottuna jo hävinneeksi tuomittu Kärpät voitti Juhamatti Aaltosen jatkoaikamaalilla Bluesin 4-3 ja selvitti tiensä liigafinaaleihin - jo kolmatta kertaa peräkkäin.
"Aika helpottunut olo. Nyt nautitaan tästä olotilasta ja aletaan pikkuhiljaa virittää uudestaan henkeä päälle", ajassa 63.41 kiekon Koskisen selän taakse ampunut Aaltonen tunnelmoi.
Kiekko napsahti Bluesin maalin oikeaan yläkulmaan räpyläkäden puolelle niin, että tolpan kilahdus kuului täpötäyden areenan ylimmälle penkkiriville saakka.
"Räpyläkäden puoli oli ainoa paikka, jossa oli tilaa, kun (Santeri) Heiskanen peitti kilpikäden puolen", kevään kolmannen play off -maalinsa ampunut Aaltonen kelasi.
Penkiltä "avunhuuto"
Maalin jälkeen iiläisen riemu oli rajaton, mutta vain paria minuuttia ennen tunnetila oli täysin toinen, kun Kärpät pelasi kolmella viittä vastaan.
"Istuin siinä tilanteessa penkillä ja sanoin vieressä istuneelle (Antti) Aarniolle, että nyt tarvitaan kiekkojumalien apua", Aaltonen kertasi.
Jäähyllä ahdinkotilan aikana istuivat yhtäaikaa Kristian Kuusela (korkea maila) ja Josef Boumedienne (pelin viivyttäminen), ja Blues sai sahata kahden miehen ylivoimaa peräti minuutin ja 34 sekuntia.
"Jäähypenkillä istuin aluksi melkein paskat housussa, mutta jo parinkymmenen sekunnin jälkeen oli varma, että jätkät selvittävät tilanteen", Kuusela puolestaan kertoi.
Kuusela itse ampui tärkeän 1-1-tasoituksen avauserän lopussa jämerällä lämärillä vasempaan ylänurkkaan. 2-3-kavennuksesta vastasi kolmannen erän puolessa välissä jenkkipakki Justin Forrest.
Kymmenen sentin huti
Draaman kaari hipoi taivaita jo varsinaisella peliajalla hetkinä, jolloin Kärpät haki tasoitusta kuudella viittä vastaan. Bluesin Ben Eavesin vippaus omasta päästä sai aikaan lähes 6000 huokausta, kun kotiyleisö katseli kiekon liruvan vääjäämättömästi tyhjään maaliin.
Jääkiekkoilun jumalattaret olivat tästäkin asiasta toista mieltä. Kuin ihmeen kaupalla kiekko lirui kymmenkunta senttiä kärppämaalin ohi: pitkäkiekko.
Huh, huh.
Oulaisten ihmemies, valmentaja Matti Alatalo, otti aikalisän, näytti käärmekeittonsa reseptin ja komensi jäälle luottokuusikkonsa. Hyökkäyspään aloitukseen Jari Viuhkolan tilalle komennettu Daniel Corso oli paljon vartijana.
"Menen jokaiseen aloitukseen niin, että voitan sen. Ja etenkin hyökkäyspään aloituksessa on aina mahdollisuus hyvään laukaukseen", Corso kelasi.
Corsokin huikkasi
Voitetun aloituksen jälkeen hyvän olon tunnetta kesti pari kolme sekuntia, sitten iski alle sekunnin kestävä pettymys, kunnes suuri täyttymys koitti.
"Huikkasin Bumen (Josef Boumedienne) laukauksen, mutta heti sen jälkeen Vesku (Vesa Viitakoski) sai työn päätökseen", Corso hymyili.
Mistä joukkueen voittamisen kulttuuri kumpuaa?
"Joukkue pelaa niin pitkään, kunnes peli on ohi. Tämä joukkue ei luovuta koskaan", kuului Corson resepti.
Corso on yksi niistä viidestä kärppäpelaajasta, joka ei ole kokemusta SM-liigan finaaleista.
"Urani ainoa finaalipaikka on alle 18-vuotiaiden MM-kisoista, jolloin pelasimme Venäjää vastaan, mutta ei muistella sitä, koska hävisimme", kanadalaishyökkääjä virnisti.
Hengen voimalla
Kärppien valmentaja Matti Alatalo pääsee hänkin uransa ensimmäistä kertaa finaalitunnelmien kimppuun. Hän antoi kunnian sinne, minne se kuuluu.
"Ei tässä valmentajilla ole paljon merkitystä. Nyt minäkin pääsen vain aitiopaikalta seuraamaan huippu-urheilijan esittämää huippu-urheilua", Alatalo myhäili.
Alatalo korosti, että Bluesien ja Kärppien välinen materiaaliero on tasavahva ja että "erot tulivat hyvin pienissä asioissa".
"Mitkä ne sitten ovatkaan...ehkä sielu, sydän, kylmäpäisyys...", Alatalo yritti analysoida Kärppien finaalipaikan suuria hengenvoimia, joita ilman finaalipaikan saavuttaminen olisi kenties jäänyt pelkäksi haaveeksi.