Hieman vatsaa, pohjoisiin olosuhteisiin erinomaisesti sopiva norjalaisvillatakki, sarvisankaiset lasit.
Lapinsuun elokuvateatterin penkin päähän istahtava mies sulautuu Sodankylän filmijuhlien yleisöön kuin kuka tahansa leffahullu. Milos Forman on toki elokuvahullu, mutta ennen kaikkea hän on maailmankuulu elokuvaohjaaja.
Alunperin hänestä piti tulla teatteriohjaaja tshekkiläiseen teatteriin.
"Kun olin 8-vuotias, niin 20-vuotias isoveljeni kuului pieneen kiertävään teatteriin, joka esitti oopperoita. Aina kun teatteri saapui kaupunkiimme, niin pääsin kurkistamaan teatterin kulisseihin. Olin aivan lumoutunut tuosta maailmasta."
"Pääsin jopa naisnäyttelijöiden pukuhuoneisiin. Siellä tuoksui ihanalta. Nuo diivat olivat kuin jumalia minulle. Mutta huomasin, että siellä oli yksi pieni mies. Hän ei näyttänyt lainkaan jumalalta, mutta naiset kunnioittivat häntä suuresti. Kysyin veljeltäni, kuka tuo mies on. Hän sanoi, että teatterin ohjaaja. Silloin tiesin, että minäkin haluan isona tuohon asemaan", Forman kertoo Sodankylässä.
Forman halusi toteuttaa haaveensa ja pyrki parikymppisenä Prahan draamakouluun teatteriohjaajalinjalle
"Valitettavasti - tai onneksi - en läpäissyt pääsykokeita. Opiskelupaikka löytyi paikallisen elokuvakoulun käsikirjoittajalinjasta. Neljän opiskeluvuoden, satojen nähtyjen elokuvien ja loputtomien kavereiden kanssa käytyjen elokuvakeskustelujen jälkeen jäin lopullisesti leffakoukkuun", Forman muistelee.
Viime keväänä Forman pääsi toteuttamaan lapsuuden haaveensa, kun hän ohjasi Prahan Kansallisteatterille Kalliisti maksettu ilonpito -jazzoopperan. Teatterikokemus osoitti, että nuoruuden ammatinvalinta oli sittenkin oikea.
"Elokuvan ohjaaminen on leikintekoa teatteriin verrattuna. Kun elokuva on saatu filmattua, niin se on pysyvästi ja muuttamattomasti siinä. Mutta teatterissa jokainen näytös on erilainen. Minulle se oli aivan kamalaa, vaikka oopperan ohjaus oli sinänsä ihan hauska kokemus."
Nainen
Prahan yössä
Milos Forman sanoo haluavansa kertoa elokuvillaan aina jonkin tarinan.
Elokuvan tarina syntyy hänen mukaansa kokonaisuudesta, ei pelkästä käsikirjoituksesta. Siksi hänestäkin tuli ohjaaja, ei käsikirjoittaja.
"Minulla ei ole ollut koskaan tarvittavaa sisäistä voimaa käsikirjoitusten tekoon, vaan olen aina tarvinnut käsikirjoituskumppanin", Forman painottaa.
Forman ei keksi tarinoita tyhjästä, vaan poimii jo olemassa olevia tapauksia ja sattumuksia, muokkaa niitä ja käyttää tarinoiden kertomiseen näyttelijöitä.
"Esimerkiksi Vaaleaverikön rakkaus syntyi, kun näin Prahan yössä nuoren naisen matkalaukun kanssa. Kahden aikaan yöllä yksin kulkeva nainen kiehtoi minua. Hänen kävelytyylistään ei voinut arvata, millä asialla nainen oli. Hän oli kuin arvoitus minulle."
"Menin juttelemaan hänen kanssaan ja hän kertoi tarinan, joka muuttui Vaaleaverikön rakkauden käsikirjoitukseksi: hän oli tavannut kotikaupungissaan miehen ja oli ihastunut häneen. Mies oli antanut naiselle Prahan osoitteensa. Kun nainen matkusti Prahaan, niin kävi ilmi, ettei osoitetta ollut olemassa. Hän oli menossa laukkunsa kanssa juna-asemalle palatakseen ensimmäisellä junalla takaisin kotiin", Forman paljastaa vaaleaverikön arvoituksen.
Vaikeuksien
kautta voittoon
Vaaleaverikön rakkaus sai kommunistisessa Tshekkoslovakiassa erinomaiset arvostelut.
"Hallitsevat tahot toki muistuttivat, ettei elokuva ole mitään sosialistista realismia. Mutta he ajattelivat, että kun se on puhdasta komediaa ja saa ihmiset nauramaan, niin menkööt", Forman hymyilee.
Hän myöntää tuntevansa erityistä hellyyttä Tshekkoslovakian aikaisia töitään kohtaan nostalgisista syistä.
Ohjaajan läheisimmät työt liittyvät kuitenkin hänen urallaan kohtaamiin vaikeuksiin ja elokuvien esityskieltovaatimuksiin, joihin hän on törmännyt sekä vanhassa että uudessa kotimaassaan.
"Palaa, palaa laitettiin itäblokin maissa ikuiseen pannaan, mutta sosialistisessa järjestelmässä tuo ikuisuus kesti 20 vuotta. Larry Flynt - minulla on oikeus -elokuvaa haluttiin boikotoida Yhdysvalloissa, koska sen väitettiin ylistävän pornografiaa. Se on yhtä naurettava väite kuin sanoa Romeon ja Julian yllyttävän nuoria itsemurhaan", sanoo boikottiaikeita yhä tuohtuneena muisteleva Milos Forman.