Karjasillalla pyöräillessä huomio kiinnittyy erään vaalean omakotitalon pihaan. Sama tapahtuu toisellakin kerralla. Pihassa on jotakin mikä kutsuu kääntymään sille, pysähtymään ja vain olemaan. Siispä seis ja jalustin tanaan.
Taloa on asunut neljä vuotta Aaltosen perhe, Sari, 43, Kalle, 47, ja Sami, 13. Sekä sekarotuinen koiranpentu Rilla.
Laajalti kivetty etupiha on Sarin ja hänen sisarensa Pia Kaikkosen käsialaa.
"Tai siis Pian", Sari naurahtaa. Kempeleessä asuva sisko on itseoppinut puutarhavelho. Yhdessä siskot piirsivät pihasuunnitelman paperille ja kolme vuotta sitten alkoivat toteuttaa sitä.
Työ ei jäänyt pelkkään piirtelyyn, vaan naiset tekivät kivituhkapohjan pihakiville ja latoivat palikat paikoilleen. Miehet tekivät sillä aikaa sähköremonttia talossa.
Etupihalla on kolme kivimuureilla rajattua vihreää keidasta.
"Etupiha on talon pohjoispuolella. Pia valitsi siihen varjossa ja puolivarjossa viihtyviä kasveja. Siinä säästi paljon rahaa kun ei tarvinnut itse kantapään kautta löytää oikeita kasveja."
Sisääntulon vieressä on erilaisia kuunliljoja, jaloangervoa, marja-aronia ja havukasveja.
"Katajaa löytyy muutamaa erilaista. Vuorimäntyä halusin myös. Pia neuvoi typistelemään vuosikasvuja pois, sillä tavalla se kasvaa tuuheasti ja pallomaisesti eikä leviä sivuille", Sari kertoo. Keskellä penkkiä seisoo komeana runkosyreeni. Sari sai sen parhaalta ystävältään 40-vuotislahjaksi
Korte on pihalla varsinainen riesa ja kaikki kolme kasvipaikkaa pohjustettiin aluskankaalla ja katettiin karikkeella.
Toisessa kasvukeitaassa talossa ennen Aaltosia asuneen Helvi-mummon ritarinkannus on vauhkoontunut ja Sari aikoo siirtää sen pois kukinnan jälkeen.
"Olisin jo repinyt sen mutta Pia sanoi että pitää tehdä suunnitelmallisesti", Sari virnistää.
Ritarinkannuksen kaverina on erilaisia perennoja, köynnösruusua, omenapuu, aroniaa, nauhusta ja pioneita. Kaikki kukkivat kasvit tuovat penkkiin sinisen ja violetin eri vivahteita, värimaailma on valittu tarkoituksella harmoniseksi.
"Tässä on nyt tapahtunut se klassinen eli penkki piti saada ensimmäisenä kesänä täyteen ja nyt siinä on liikaa kasveja", Sari pohtii. Rilla kokeilee kuinka hyvin koiran maitohammas pystyy turveharkkoon.
"Paljon täällä on keskeneräistä. Pihan perälle aiotaan laittaa perkola näkösuojaksi. Muulle osalle pihaa ei ole tehty oikein mitään. Paitsi siirretty pilvikirsikat ja vaahtera kauemmas talosta aidan viereen. Talon toisella puolella lumi tulee vauhdilla talvella alas ja kasvit katkeilisivat siinä."
Sari suunnittelee penkkeihin myös matalia pihavaloja, nykyisellään piha on syyspimeällä
liian hämärä.
Pienessä minikasvihuoneessa puutomaatti on kasvanut itsensä ahtauteen. Mitään muuta hyötypuutarhaa Sari ei aio kasvattaa.
"Olen sanonut että niin isoa pihaa minulle ei tule että viinimarjapensaita sinne mahtuisi. Niistä sain tarpeekseni lapsena. Ja vihanneksia saa kaupasta", Rovaniemeltä kotoisin oleva nainen toteaa.
Viehättävästi remontoitua rintamamiestaloa reunustava iso, katettu terassi on jatkoa seesteiselle etupihalle. Sillä on tilaa viihtyä, grillata ja nauttia niin helteistä kuin sateistakin.
Eräs silmiinpistävä piirre pihassa myös on: talossa asuu
lapsi mutta pihalla ei ole jätti-trampoliinia.
"Ne ovat niin rumia. Ja kavereilta niitä löytyy", Sari selittää hökötyksen puuttumista.
Sami on sanonut oman painavan sanansa kivisestä etupihasta: pihalla on liian
vähän nurmikkoa jalkapallon potkimiseen. "Se oli kompromissi johon päädyimme. Ei hän kuitenkaan potki jalkapalloa enää monta kesää ja lähellä on siihen tehtyjä kenttiäkin."
Sarin ja Pian tavoitteena oli luoda huoltovapaa puutarha, ja siinä on aika hyvin onnistuttu, sillä Sari ei kertaakaan kumarru nyppimään muukalaisia
maasta.
Kadun vieressä kasvavien vanhojen monihaaraisten pihlajien Sari uskoo olevan peräisin samalta ajalta kuin talonkin, 1946.
"Ne alkavat olla pian polkunsa päässä", Sari harmittelee idylliä tuovien puiden ikääntymistä.
Pian tehtävänä on keksiä niiden tilalle nopeasti kasvava
korvike.
www.kaleva.fi