George W. Bushin presidenttikauden synkimmät sivut alkavat paljastua. Lupa vankien kidutukseen tuli hyvin korkealta tasolta.
Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on tehnyt selväksi, ettei hänen hallintonsa kiduta ketään. Lisäksi hän määräsi ensitöikseen tammikuussa, että kansainvälisen kohun kohteena ollut Guantánamon vankileiri suljetaan niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.
Periaate on hieno ja päätös oikea. Sittemmin Yhdysvalloissa on parin viime viikon aikana alkanut paljastua hyytävää tietoa terroriteoista sinänsä ilmeisen perustellusti epäiltyjen henkilöiden kidutuksesta ja siitä, että kuulustelutavat hyväksyttiin hyvin korkealla tasolla. On todennäköistä, että uusia ja vieläkin raskauttavampia yksityiskohtia tulee julkisuuteen.
Salaisten asiakirjojen julkistamisen sallinut Obama on joutunut valintatilanteeseen, missä määrin hänen edeltäjänsä George W. Bushin hallinnon terrorismin vastaisen sodan nimissä tekemiä ja laillisiksi siunaamia ylilyöntejä tulisi pöyhiä.
Ihmisoikeusjärjestöt ja demokraattisen puolueen liberaali siipi kannattavat perinpohjaista tutkimusta. Kahden vaiheilla ollut Obama ja senaatin demokraattijohto katsovat sen sijaan, ettei ole syytä asettaa erityistä riippumatonta tutkimuskomissiota ainakaan ennen kuin kongressin tiedusteluvaliokunnan raportti valmistuu loppuvuodesta.
Yhdysvaltain poliittiseen perinteeseen kuuluu, että tämäntapaiset skandaalit pengotaan pohjiaan myöten julkisesti.
Republikaanit ovat puolestaan sitä mieltä, että tietoja pitää julkistaa enemmän, koska ne osoittavat heidän mielestään sen, kuinka paljon hyvää tietoa saatiin puristetuksi kidutuksen avulla. Esimerkiksi varapresidentti Dick Cheney on todennut ykskantaan, että kidutus tuotti tulosta. Tosin menetelmien teho on kyseenalaistettu.
Yhtäältä Obama kantaa huolta siitä, että valtaisan julkisuuden saava pengonta veisi energiaa keskittymiseltä etenkin talouskriisin hoitoon. Lisäksi hallinnossa pelätään, että terroristijärjestö al-Qaida pystyisi hyödyntämään paljastuksia propagandassaan. Kaikkien kauheuksien julkitulo tekisi laajemminkin hallaa Yhdysvaltain maineelle, vaikka uusi hallinto ei olekaan syypää niihin. Toisaalta Obama tietää, että se miten hän suhtautuu synkän lähihistorian kaiveluun, on hyvin painava seikka hallinnon uskottavuuden kannalta sekä kotona että etenkin kansainvälisesti.
Senaatin julkistaman raportin mukaan silloinen kansallinen turvallisuusneuvonantaja Condoleezza Rice hyväksyi "vesihoitona" tunnetun kidutusmenetelmän jo 2002. Hukkumistunteen aiheuttavassa menetelmässä sidotun ja huputetun vangin pään päälle kaadetaan vettä kunnes se täyttää kidutettavan keuhkot.
"Vesihoitoa" käytettiin 266 kertaa kahta terrorismiepäiltyä vastaan. Tämä ja muut kidutuskeinot olivat käytössä Guantánamon lisäksi Afganistanissa ja Irakissa. Vesikidutuksen ohella vankeja esimerkiksi riisuttiin, pidettiin väkisin valveilla ja pakotettiin hankaliin asentoihin.
Vuotta myöhemmin ulkoministeri Rice, Cheney, oikeusministeri John Ashcroft ja keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja George Tenet hyväksyivät kidutuksen käytön vielä uudestaan. Silloinen puolustusministeri Donald Rumsfeld siunasi puolestaan 15 kyseenalaista kuulustelumenetelmää.
Vastausta vailla on ainakin vielä kysymys, hyväksyikö tai edes tiesikö myös presidentti Bush kidutuksen käytön kuulustelumenetelmänä. Näyttö presidentin pienimmästäkin roolista nostaisi skandaalin aivan uudelle tasolle. Kuulustelijoille on luvattu, etteivät he joudu syytteeseen, mutta ohjeet laatineet ja hyväksyneet voivat joutua edesvastuuseen.