Moni kidutettu maahanmuuttaja jää Suomessa vaille apua. Näin kertovat projektipäällikkö Riitta Alatalo ja kuntoutusohjaaja Anni Ahtola Oulun kidutettujen kuntoutuspalveluista.
Kukaan ei tiedä tarkkaan, moniko Suomeen tuleva turvapaikanhakija tai pakolainen on kokenut kidutusta, mutta arviot vaihtelevat 5:n ja 50 prosentin välillä. Suomessa asuu todennäköisesti tuhansia kidutettuja.
Vain osa saa apua kidutettujen kuntoutuspalveluista Oulusta tai Helsingistä. Julkinen terveydenhuolto ei ole kyennyt vastaamaan uhrien hoitotarpeeseen.
"Maahanmuuttajat eivät herkästi kerro kidutuskokemuksistaan, eikä terveydenhuollon henkilökunta aina tunnista kidutuksen uhreja", perustelee Riitta Alatalo.
Uhrit eivät toisinaan luota lääkäreihin tai hoitajiin. Kokemukset ovat arkoja, ja niihin liittyy häpeää ja pelkoa. Kieli on vieras, eikä tulkkiakaan ei aina järjesty vastaanotolle, niin kuin kuuluisi.
"Vaatii aikaa ja luottamusta, että asiakas uskaltaa puhua edes meille", muistuttaa Anni Ahtola.
Uhreja hoitavat ammattilaiset ovat kuulleet niin julmista kidutusmenetelmistä, etteivät ole nähneet sellaisia edes elokuvissa. Osa uhreista kuolee niiden seurauksena.
Kaikilla Oulun kuntoutuksessa käyneillä on ollut psyykkisten ongelmien lisäksi fyysisiä jälkiä kidutuksesta.
"Vähintään arpia. Lisäksi useita on hakattu ja poltettu esimerkiksi tupakalla. Tyypillinen kidutuskokemus sekä naisilla että miehillä on raiskaus", Ahtola jatkaa.
Moni kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Uhri on usein ahdistunut, masentunut, kivulias, muistihäiriöinen ja uneton. Lihasjännitys ja kudosvauriot voivat vaivata.
Kuntoutuspalvelujen moniammatillinen tiimi tarjoaa asiakkaalle ja hänen perheelleen yksilöllistä ja kokonaisvaltaista kuntoutusta. Se kestää yleensä vähintään vuoden, joskus vuosia.
Kokemukset kuntoutuksesta ovat hyvät. Moni on pystynyt sen ansiosta vähentämään lääkitystä, menemään töihin ja perustamaan perheen eli elämään normaalia elämää.
"Ikävää on se, jos kesken kuntoutuksen asiakas on palautettu kotimaahansa", Alatalo lisää.