Jerusalem Kuolemantuomion allekirjoitti Israelin hallitus 8. marraskuuta. Tuona päivänä tehtiin Haonin kibbutsin "uudelleenluokittelemisesta". Se on byrokraattinen ilmaus tylylle lopulle. Haon lakkautetaan, rakennukset puretaan ja työkoneet valtaavat maa-alueet. Puolen vuosisadan kokemus päättyy kiinteistöhankkeeseen, ja asuntojen myynti takaa eläkkeet kodeistaan pois muuttaville kibbutsilaisille.
Viehättävällä paikalla Tiberias-järven rannalla Golanin ylängön juurella sijaitsevan yhteisön perustivat vuonna 1949 puolalaista syntyperää olevat juutalaiset. Aluksi maataloustuotantoon keskittynyt kibbutsi alkoi panostaa turismiin, kun maatalouden tuotto romahti. Epäonnen huipuksi kibbutsi investoi majoituskapasiteetin parantamiseen juuri ennen palestiinalaisten intifadaa, joka imi Israelin turismiteollisuuden kuiviin.
Työväenpuolueen ehdokkaana tammikuun 28. päivän vaaleissa oleva Amram Mitzna on lähellä kibbutsiliikettä. Perinteisesti kibbutsilaiset ovat äänestäneet vasemmistoa.
Kymmenet
kibbutsit uhattuina
Kibbutsiliikkeen rapistuneessa päämajassa Tel Avivissa virkamies esittää tylyn arvion Haonin historiasta. "Se on epäonnistunut yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti, sille ei enää voida mitään", sanoo Dov Avital. Maassa on vielä 130 000 kibbutsilaista ja 269 kyläyhteisöä, mutta noin 60 niistä on uhattuina.
Taloustieteilijä Dov Avitalilla on edessään kova urakka: keksiä tulevaisuus syvään kriisiin joutuneelle yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle organisaatiomuodolle, jolla ei ole vastinetta missään muualla maailmassa.
"Meidän ei tule olla purkajia vaan luojia", hän sanoo. "Olemme maksaneet kovan hinnan lähes neuvostoliittolaisesta perinteestämme, mutta olen varma siitä, että jotain voidaan vielä keksiä."
Tavoitteena ei ole uhmata markkinataloutta, vaan lisätä humaanisuutta, luoda mahdollisuus todelliseen jakamiseen.
"Ongelmana on, että mitään esimerkkejä ei ole. Ja vaikka näkemyksemme ovat pasifistisia, niin palestiinalaisongelman takia meidän on vaikea käynnistää vuoropuhelua ulkomaisten globalisaation vastustajien kanssa, koska meidät valitettavasti yhdistetään hallituksemme politiikkaan".
Sääntöjä
joustavammiksi
Kibbutsit muodostivat 1960-luvulla todellisen merkkituotteen. Kokonaiset eurooppalaisten sosialistien sukupolvet imivät siellä itseensä horjumattoman kiintymyksen Israeliin.
Kun muut Välimeren maat saavuttivat kibbutsien etumatkan, niiden tärkeimmän elinkeinon muodostanut maatalous teki nopeasti tilaa teollisuudelle. Yhteisöelämän tiukkoja sääntöjä muutettiin joustavammiksi, jopa niin, että joissakin kylissä omaksuttiin erilaisia palkkatasoja.
Tästä sunnanmuutoksesta huolimatta kibbutsit joutuivat lähes vararikkoon 1980-luvulla, ja sen jälkeen maa alkoi painottaa mieluummin uuden teknologian synnyttämiä yksilöllisiä menestystarinoita.
"Me emme todellakaan onnistuneet high-tech-kehityksen omaksumisessa", kibbutsiteollisuusliittoa johtava Dov Avital sanoo. "Jälkikäteen voi tosin todeta, että se oli loppujen lopuksi onni, kun nähdään, millaisen rauniokasan se on jättänyt jälkeensä", hän lohduttautuu.
Keski-ikä jo
yli 50 vuotta
Rauniokasoista puheen ollen kibbutsisektori antaa ajattelemisen aihetta.
"Tilanne ei ole mitenkään loistava", toteaa taloustieteilijä. Kibbutsilaisen keskitulo on selvästi alhaisempi kuin israelilaisten keskiansiota. Toisinaan uhkaa köyhyys. Mutta Dov Avitalia huolestuttaa ennen kaikkea inhimillinen pääoma.
"Kibbutsilaisten keski-ikä on yli 50 vuotta. Se on paljon korkeampi kuin koko maan keski-ikä ja sillä on strategian ja kehityksen kannalta raskaat seuraukset: se merkitsee hirvittävää konservatiivisuutta".
Kaiken kaikkiaan kibbutsit muodostavat seitsemän prosenttia maan teollisuustuotannosta, ja saman osuuden työvoimasta. Muutamat kylät ovat niin kilpailukykyisiä, että pystyvät saavuttamaan riittävät tulot elintarvike- tai muovituotannossa. Mitään kattavaa ratkaisua ei kuitenkaan ole näkyvissä.
"Olemme menettäneet yhden sukupolven, 1970-luvun lapset, jotka lähtivät siitä yksinkertaisesta syystä, että heille ei pystytty tarjoamaan työpaikkoja", toteaa Dov Avital.
"Ratkaisun löytäminen edellyttää juuri tätä. Jos onnistumme luomaan työpaikkoja, voimme säilyttää itsenäisyytemme. Muussa tapauksessa..."