Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg arvioi, että Natura-asioita koskevien epäselvyyksien syntymiseen on vaikuttanut luontodirektiivin suomenkielisen version ero muihin kieliversioihin verrattuna.
-- Maan kaikkien luontotyyppien ja lajien luetteloiminen ei ollut välttämätöntä, vaan luontodirektiivien liitteen vaatimus kansallisesta luettelosta koski vain ehdotukseen sisältyviä alueita, Hallberg sanoi perjantaina Helsingissä.
Useissa muissa maissa tämä linjaus oli hänen mukaansa itsestään selvä. Suomessa lähdettiin koko maata kattavasta tiedosta.
Hallbergin mukaan myös EU:n komission kanta on, ettei luontotyyppien ja lajien esiintyvyyttä tarvitse tutkia koko maassa. Komission mukaan niiden lukumäärää ja esiintymispaikkoja voidaan arvioida parhaan mahdollisen asiantuntemuksen turvin, jos tarkkoja tietoja ei ole.
Hallberg puhui Suomen Natura-kokemuksista EU:n ympäristötuomareille Helsingissä. Kaksipäiväisen tapaamisen aikana tuomarit vaihtavat kokemuksia Natura-verkoston vaikutuksesta ympäristöä koskeviin päätöksiin.
"Avoimuutta tarvitaan"
EU:n Natura 2000 -luonnonsuojelualueiden muodostaminen poiki Suomessa ennätysmäisen valitussuman viime vuosikymmenellä. Korkein hallinto-oikeus sai aiheesta yli 1 200 valitusta. Valittajia oli 5 000, heistä suuri osa oli maa- ja vesialueiden omistajia.
KHO antoi pääosan Natura-päätöksistään vuonna 2000. KHO joutui sen jälkeen ratkomaan myös Naturan täydennysesityksistä tehtyjä valituksia. Myös kysymys Natura-aineiston julkisuudesta herätti keskustelua ja työllisti eri valitusasteita. Hallberg mielestä ympäristöoikeus tarvitsee tuekseen avointa ilmapiiriä.
Tietoja uhanalaisten eläin- ja kasvilajien esiintymispaikoista ei lain mukaan saa luovuttaa ulkopuolisille. Muilta osin Natura-asiakirjat ja tietokannat ovat julkisia.
KHO palautti heinäkuussa ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi sähköistä Natura-tietokantaa koskevan pyynnön. KHO:n mukaan pyynnössä oli kyse tiedostosta, josta salassa pidettävät uhanalaistiedot on poistettu.