Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) mukaan Suojelupoliisin ei tarvitse julkistaa ns. Tiitisen listaa, joka sisältää tietoa mahdollisista suomalaisista Stasi-vakoojista. Helsingin hallinto-oikeus päätyi aiemmin samalle kannalle.
Sekä KHO että hallinto-oikeus katsoivat olevan mahdollista, että asiakirjan julkistaminen vaarantaisi valtion turvallisuutta. Uhka voisi muodostua sitä kautta, että Supon ja muiden maiden vastaavien elinten tiedonvaihdon luottamuksellisuus vaarantuisi.
Supo sai parikymmentä nimeä sisältävän listan vuonna 1990 läntisistä tiedustelulähteistä. Supon päällikkö Seppo Tiitinen ja presidentti Mauno Koivisto päättivät tuolloin, ettei lista anna aihetta mihinkään.
KHO ei ota kantaa siihen, kuinka arkaluontoista aineistoa Tiitisen lista sisältää. Sen mukaan yksittäisen asiakirjan sisältämillä tiedoilla ei ole julkistamisen kannalta merkitystä. Asiakirjan salaaminen on perusteltua siksi, että se on osa Suojelupoliisin tehtäviin kuuluvaa luottamuksellista tiedonvaihtoa.
Supon salauspäätöksestä valitti hallinto-oikeuteen MTV3:n uutisten toimittaja. Toimittajan mukaan Supo ei esittänyt salauspäätöstä tehdessään kunnollisia perusteita sille, miten asiakirjan julkaiseminen vaarantaisi valtion turvallisuutta.
Sanaharkkaa yksityisyyden suojasta
Oikeudessa Supo vetosi valtion turvallisuuden lisäksi yksityiselämän suojaan. Se katsoi, että listan julkistaminen asettaisi listalla olevat henkilöt turhaan epäilyksen alaisiksi. Supo toi esiin kantansa, jonka mukaan Tiitisen lista on merkityksetön varsinaisten Stasi-tutkimusten kannalta, eikä sen sisältämä vihjetieto anna aihetta epäillä ketään rikoksesta.
Vastaselityksessään toimittaja kummastelee Supon käsitystä siitä, että listan julkistaminen johtaisi automaattisesti ihmisten leimaamiseen DDR:n vakoilijoiksi. Hän muistuttaa, että tiedotusvälineillä on usein hallussaan arkaluontoista julkista tietoa, jota ei julkaista.
Julkaisemista rajoittavat rikoslain pykälät, journalistin ohjeet ja yleiset hyvät tavat. Olisi epätodennäköistä, että Tiitisen listaa uskallettaisiin julkaista tiedotusvälineissä kokonaisuudessaan, vaikka toimittajat saisivatkin sen käsiinsä.
Oikeus ei ota kantaa yksityiselämän suojaa koskevaan väittelyyn. Se arvioi Supon päätöksen laillisuutta vain valtion turvallisuuden kannalta, johon Supo alun perin vetosi määrätessään asiakirjan salaiseksi.