"Olen ihminen, jolla on monia virheitä ja puutteita ja totisesti vähäpätöinen pappisseminaarilainen." Näin nöyrästi Ajatollah Ali Khamenei aloitti virkansa Iranin islamilaisen tasavallan ylimpänä johtajana 20 vuotta sitten. Hän hyppäsi tuolloin - itselleenkin yllättäen - Ajatollah Khomeinin suuriin vallankumoussaappaisiin, joilla shaahi syöstiin vallasta.
Khameneilta, 70, puuttuu edeltäjänsä vetovoima. Hän on sanavalmis, mutta ei ole tuonut perjantairukouksissa mitään uutta Khomeinin kuolema Amerikalle -maailmankuvaan. Islamin ohella Iranin johtotähtinä toimivat globalisoitumisen keskelläkin yhä sekä riippumattomuus että omavaraisuus, mikä on merkinnyt eristynyttä taloutta ja kovaa inflaatiota.
Khamenei tunnetaan kyynikkona, joka levittää jonkinlaista uskonnollisen sosialismin ideaalia kuvitellen Iranin kehittäneen ydinohjelmansakin omin voimin, ilman Venäjän apua. Silti hän ei ole vakuuttanut täysin edes papistoa. Mullahit muistavat ikuisesti, miten Khomeinin oppilas kiidätettiin pikavauhtia Ajatollahin arvoon, ilman perusteellisia teologisia opintoja.
Ajatollah on tosin paikannut selustaansa. Hänen tiedetään rakentaneen tukiverkostoa niin papiston, armeijan kuin mediankin taholla. Hän myös osaa antaa edes vaikutelman järjen äänestä, kun hänen suojattinsa, epäsuosittu, mutta presidentinvaalit jo toistamiseen voittanut Mahmud Ahmadinejad rähjää valtoimenaan.
Khamenei laski kuitenkin väärin. Kun Ahmadinejad juhli vaalivoittoaan, hän vähätteli oppositiota vain "oksiksi ja pölyksi". Tämä sai vaalivilpistä loukkaantuneet viimeistään ryntäämään joukoittain kaduille.
Mielenosoituksia on nähty ennenkin, mutta koskaan aikaisemmin Iranin eliitti ei ole riidellyt näin näkyvästi. Jopa papiston ylimmät edustajat, kuten Ali Montazeri, jotka yleensä pysyttelevät irti päivänpolitiikasta, tuulettavat tuntojaan.
Varsinainen valtataisto käytäneen jatkossa kulisseissa, eri linjoille lähteneiden vallankumouskumppaneiden Khamenein ja Ali Akbar Hashemi Rafsanjanin välillä.
Rafsanjani, 74, on pysytellyt viisaasti hiljaa, vaikka hänellä olisi rahkeita puuttua ylimmän johtajan asemaan. Häntä pidetään kuninkaantekijänä. Hän nosti Khamenein valtaan. Nyt hän johtaa puhetta asiantuntijaneuvostossa, joka nimittää ja voi jopa erottaa Iranin ylimmän johtajan. Rafsanjanin onkin arveltu rakentavan vaihtoehtoista mallia ylimmän johtajan korvaamiseksi.
Khameneikin parantelee asemiaan. Hän on jo ehtinyt kehua Rafsanjania Iranin tukipilariksi ja näpäyttänyt Ahmadinejadia tämän korruptiosyytöksestä.
Rafsanjani, Iranin rikkain mies ja entinen presidentti, on tuskin hänkään liberaali. Erityisesti häntä on arvosteltu korruptiosta. Mutta hän ajaa edes jonkinlaista avausta Iranissa. Hän on se parraton mies, joka ihmetteli lehdistölle silmää iskien, että missä Koraanissa käsketään naisia pukeutumaan rumasti.
Rafsanjani tuki vaaleissa opposition johtohahmoksi kohonnutta Mirhossein Mousavia, joka taas toimi pääministerinä juuri Khamenein presidenttikaudella. 1989 Khamenei poisti koko pääministerin postin. Piiri pieni pyörii.
Iranilaiset saivat protesteissa maistaa vain hetken vapautta. Pahinta olisi, jos Iranin jakaantunut johto nyt valitsee helpoimman reitin ja pakenee kivikovaan diktatuuriin.
arja.mikkola@kaleva.fi