Puolueiden jäsenmäärät ovat vuosien saatossa laskeneet kuin lehmän häntä. Entiseen ei ole paluuta.
Verkostomainen ja pop up -tyylinen osallistuminen ovat ajalle ominaista politiikan kevytversiointia.
Puolueiden jäsenmäärät ovat vuosien saatossa laskeneet kuin lehmän häntä. Jäsentilastojaan ovat viime aikoina onnistuneet kasvattamaan vain vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset.
Punavihreä aate on vedonnut nuoriin ja koulutettuihin kaupunkilaisiin. Perussuomalaiset murtautuivat läpi työntekijöitä koskettavalla sanomalla. Muilla puolueilla jäsenkäyrä sojottaa pääsääntöisesti alaspäin (Kaleva 26.4.).
Vielä 1980-luvulla eduskuntapuolueiden jäsenkirja taskussa kulki noin 600 000 kansalaista. Pelkästään keskustalla oli jäseniä enimmillään yli 300 000, SDP:llä 100 000 ja kokoomuksella 80 000.
Entiseen on turha haikailla, sillä valmius sitoutua puolueisiin on heikentynyt. Nykyään jäsenkirja on enää noin puolella parhaisiin aikoihin verrattuna. Puolueiden muuttuminen yleispuolueiksi on löysentänyt sidettä ja hämärtänyt ydinsanomaa. Yksittäisten asioiden ja teemojen korostuminen horjuttavat perinteistä puolueuskollisuutta.
Äänestysaktiivisuus on laskenut samaa tahtia jäsenkirjakadon kanssa. Äänestysaktiivisuuden lasku on huolestuttavaa, sillä pitkällä aikavälillä se rapauttaa järjestelmää.
Jäsenkato ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat menettäneet kiinnostuksensa yhteisiin asioihin. Päinvastoin, eri foorumeilla ja verkostoissa käydään lennokasta keskustelua politiikasta, taloudesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Sekametelisoppa ja valintojen runsaus voivat kuitenkin johtaa siihen, että asioiden merkitys ja mittasuhteet hämärtyvät, jos mielipiteestä tulee faktaa ja kokemusasiantuntijuus jyrää tutkitun tiedon.
Perinteinen politiikantekotapa saatetaan kokea vaikeaksi ja sekavaksi. Pitkäaikainen sitoutuminen puoluetoimintaan koetaan vieraaksi ja työlääksi. Puolueiden toiminta on pysynyt samanlaisena vuosikymmeniä, siksi vaikuttamiselle halutaan helpompia ja keveämpiä versioita.
Varsin vaivatonta on osallistua satunnaisesti kansalaisjärjestötoimintaan, keskustella verkostoissa, peukuttaa ja seurata katseella politiikan ilmiöitä. Siihen verrattuna vaatii viitseliäisyyttä osallistua puolueiden tilaisuuksiin, istua illat kunnallisjärjestöjen kokouksissa ja valmistautua listalla oleviin asioihin. Moni sanoo, että tämänkin voisi tehdä netissä.
Verkostomainen ja pop up -tyylinen politikointi on kevytversiointia perinteisestä tavasta tehdä politiikkaa. Mikä tapa on oikea ja mikä väärä, siihen ei ole yksiselitteistä vastausta.
Kansanvaltaisessa järjestelmässä tyytymättömyyden julistaminen yksin ei riitä, vaan uudistukset pitää pystyä perustelemaan ja lopulta tekemään yhdessä muiden kanssa. Uusiutuminen on joka tapauksessa puolueille iso mutta välttämätön haaste.
Uusi Liike nyt -kansalaisliike on haistellut vaihtoehtojen tarvetta. Liike on kerännyt nopeasti laajaa julkisuutta ja tuhansia kannattajia.Todellisten osallistujien ja asialle vakavasti omistautuneiden määrää on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Liikkeen sivustolle osa on saattanut kirjautua silkkaa uteliaisuuttaan.