Varusmiespalvelus on todettu nuorille miehille niin raskaaksi kokemukseksi, että sitä ehdotetaan kevennettäväksi ainakin alkupäästä. Marsseja ja sulkeisia ja sen semmoisia ilmeisesti vähennetään, lomia lisätään, taukoja pidennetään, varusteita kevennetään ja niin edelleen.
Ehdotus on oikeansuuntainen, mutta mahtaneeko olla riittävä? Jo vanhasta laulusta tiedetään, että maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa, mutta saavatko poikamme vieläkään takseja tai kantajia maastomarsseille? Mallia voidaan ottaa vaikkapa toisesta raskaasta lajista, golfista, jossa varsin yleisesti käytetään mailapoikia eli caddieita ja näppäriä golfajoneuvoja. Sellaiset pitäisi intissä sallia ainakin niille monneille, joilla itsellään on vara maksaa.
Pelkkä varusmieskoulutuksen keventäminen ei vielä riitä, koska siitä on vain väliaikaista hyötyä, jos ei saman tien kevennetä myös koulutuksen tavoitetta, sotimista.
Kuten vaikkapa Irakissa on nähty, sodankäynti on edelleen raskasta puuhaa, vaikka tappoaseet ovatkin kehittyneet entistä käyttäjäystävällisemmiksi. Suomessa sotaa vielä hankaloittaa talvi, jolloin joudutaan kahlaamaan haaroja myöten lumikinoksessa ja palelemaan. Ensimmäisiin kevennystoimiin kuuluukin talvisodan kieltäminen: ketään ei pidä pakottaa taisteluihin, jos ulkona on yli 10 astetta pakkasta, eikä latuja linjojen välillä ole koneellisesti avattu.
Samalla kannattaa kieltää myös sotiminen ylityönä, ainakin öisin, jolloin ei kaikin ajoin näe vihollisesta edes silmänvalkuaisia. Nykyaikana pitää jo pystyä järjestäytyneeseen tappotyöhön aamuyhdeksästä neljään iltapäivällä. Väliin kuuluvat tietysti lakisääteiset ruokatunti ja kahvitauot, jolloin kukaan ei ammu ketään.
Erityistä huomiota pitää panna myös aseistukseen. Tuntemattomasta sotilaasta muistamme, kuinka vähä-älyistä on jos aikuiset miehet joutuvat raahaamaan konekivääriä pitkin metsiä. Nykyaikana saa vihollisen hengiltä kevyemmilläkin pyssyillä, esimerkiksi kevytsingoilla ja alumiinista rakennetuilla kevytpanssarivaunuilla.
Lopullinen tavoite kevytsodassa on tietysti se, ettei sitä varten tarvitse poistua lämpimistä sisätiloista ollenkaan. Tämähän onnistuu nykyisessä tietoyhteiskunnassa vallan mainiosti, kun sodat siirretään tietoverkkoihin räiskintäpeleiksi.
Virtuaalisodassa on muitakin ihania puolia kuin se, etteivät ne väsytä armeijoita liikaa. Tappamisen meininki on niissä hyvin todentuntuista ja jopa jännittävämpää kuin oikeassa sodassa, mutta silti siistimpää. Niihin voivat osallistua myös sivarit, ja kun kaikki pysyvät kotonaan, säästyy valtavia summia kasarmien rakentamisesta.