Itävallan EU-puheenjohtajuuskauden käytännössä päättänyt huippukokous Brysselissä oli lajissaan harvinainen. Yleensä Eurooppa-neuvoston varsinaiset kokoukset on ladattu täyteen raskaita asioita, joista neuvotellaan otsat kurtussa.
Nyt kokouksen asialista sen sijaan oli poikkeuksellisen kevyt, ja kevyt on myös sen jättämä perintö Itävallalta Suomelle. Kuvaavaa on, että kansainvälisten uutistoimistojen huippukokousraporteista saa Suomi-sanaa etsimällä etsiä: ei ole asioita, jotka olisivat kaatumassa suoraan seuraavan puheenjohtajan käsiin.
Tämä ei kerro EU:n seesteisyydestä, vaan pikemminkin sen seisahtuneisuudesta. Erilaisia Suomelle jääviä juoksevia asioita tietysti on pinoittain, mutta suuret asiat ovat jäässä.
Brysselin kokouksen päätöksellä kysymys EU:n perustuslaista tulee esiin Suomenkin kaudella. Syksyn aikana on aloitettava jäsenmaiden kanssa keskustelut siitä, mitä oikein aiotaan tehdä. Mutta tätä koskeva tilannearvio ja toimintavaihtoehdot sisältävä raportti esitellään vasta vuoden 2007 alkupuoliskolla, siis Saksan puheenjohtajuuskaudella.
Suomen roolia voi perustuslakiasiassa luonnehtia lämmittelijäbändiksi, jonka jälkeen lavalle nousee päätähti eli Saksan liittokansleri Angela Merkel. Varsinaiset päätökset menevät vielä tästäkin eteenpäin, vuodelle 2008.
Mitään perustuslaillista läpimurtoa Suomelta ei odoteta. Riittää, että jotain liikettä pidetään yllä.
Suomen kauden tehtäväksi jää myös käydä yleinen laajentumiskeskustelu unionin kyvystä vastaanottaa uusia jäseniä. Sattumoisin tämä tehtävä osuu yksiin juuri oman komissaarin Olli Rehnin toimenkuvan kanssa. Rehnin voikin odottaa nousevan yhdeksi puheenjohtajuuskauden näkyvimmistä suomalaisista. Brysselistä saatu toimeksianto tarkoittaa suomeksi sanottuna sen miettimistä, mitä tehdä Turkille.
Turkki puhuttaa jokaista EU-puheenjohtajaa joka tapauksessa, mutta mitään periaatteellisia ratkaisuja ei Suomen kaudella pitäisi olla edessä. Päiväkohtaisia ongelmia varmasti nousee.
Itävallan kaudelta ei tule mitään päälle kaatuvaa perintöä. Se antaa Suomelle tilaa keskittyä omiin painopisteisiin, joista EU:n ja Venäjän suhteet ovat nousemassa poliittisesti merkittävimmiksi.
Suomen omia visioita on lupa odottaa keskiviikkona eduskunnassa, kun pääministeri Matti Vanhanen kertoo siellä puheenjohtajuuskauden tavoitteista. Pelkkä toimitusjohtajamainen ote ei riitä.