"Rusketus ei ole itseisarvo vaan se tulee ikään kuin kaupan päälle", sanoo Lämsänjärven rannalla kesäpäivää viettävä Pirjo Kaskisola.
"Pieni rusketus on terveen näköistä. On se ihan kiva, ettei ole kuin tyypillinen englantilainen, valkoinen."
Oulun Kosmetologikoulun johtaja Liisa Niemi-Appelgren on iloinen siitä, ettei rusketusta kuitenkaan ihannoida enää siinä määrin kuin 1960- ja 1970-luvuilla. "Silloin auringossa maattiin päivät pitkät. Ja kaikennäköisiä seuraamuksia on ollut. Kyllä rusketus, jonka saa normaalisti liikkumalla, riittää."
Niemi-Appelgren muistuttaa, että liiallinen aurinko vanhentaa auringon vaikuttaessa ihon kollageenisäikeisiin asti.
"Oman annokseni aurinkoa saan golfkentällä tai mökkilaiturilla ilta-auringossa, silloinkaan suojakertoimia unohtamatta."
Pirjo Kaskisolan ja Hannu Kolehmaisen viisihenkisen perheen periaate on, että rannalla myös liikutaan: potkitaan tai heitellään palloa. "Näin lapsetkin viihtyvät paremmin. Rannalla ei siis vain maata. Ja kotikonnuilla Vantaalla uimareissuun yhdistetään myös lenkkeily, sillä Kuusjärven ympäri menee pururata. Pennut odottavat sen ajan jäätelön toivossa viltillä."
Pirjo Kaskisola toteaa tietävänsä auringonoton riskit ja tietää sen, ettei aiheesta voi puhua liikaa. "Meidän perhe viettää auringossa 3-5 tuntia kerrallaan, ei sen kauempaa. Käytämme myös aurinkorasvaa. Joskus joku kohta voi palaa, mutta ei yleensä."
Perheen kulku suuntaa keskiviikkona Oulusta etelään Mikkelin kautta. Auton nokka käännetään aina sinne, minne luvataan aurinkoa. "Olemme katsoneet netistä missä paistaa", sanoo Kaskisola ja kertoo toisenlaisen lomakokemuksen. Virossa Pärnussa oli vastikään kamalat ilmat: plusasteita oli viisitoista ja rannalla oltiin nahkatakki päällä ja sateenvarjot kourassa.
"Se oli ihan järkyttävää ja siksi viimeinen lomaviikko liikutaan auringon mukaan."